Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 2018

perjantai 18. toukokuuta 2018



Kävimme tiistaina taas tuttuun malliin maistelemassa viinejä Saksan viinitiedotuksen kutsumana, onhan ravintoloissa ympäri Suomen käynnissä jälleen Riesling- ja Spätbugunder -viikot. Vaikka ravintolat ovatkin entuudestaan jo kovin tuttuja, joka vuosi jännittää, millaiset ruoat ja viinit ovat päätyneet yhteen. Tällä kertaa olimme liikenteessä useammalla porukalla ja itseni lisäksi trioomme kuuluivat Maiju Asikaine-blogista ja Jani Sivumausta. Muut tapasimme sitten illan päätteeksi. Tällä kertaa huomionarvoista oli se, että sää oli mitä mainioin! Viime vuonna hytisin ohut toppatakki päällä ravintolasta toiseen, mutta tänä vuonna oltiin upeissa kesäfiiliksissä. Loistavaa, sillä Riesling maistuu huomattavasti paremmalle lämpimänä, aurinkoisena päivänä.


Aloitimme ravintolakierroksemme Berthasta, jossa Matti Kuukkanen-Fager sanaili meille valituista viineistä. Saimme laseihin J.B.Beckerin viinejä, jotka ovat heidän omaa maahantuontiaan. Beckerin tilaa pyörittää neljäs sukupolvi, joka innostui kuivista Rieslingeistä jo paljon ennen muita. Becker oli 1960-luvulla toisella tilalla töissä ollessaan maistanut tynnyristä suoraan Rieslingiä ennen kuin siihen oli lisätty sokeria ja tykästynyt kovasti. Innostus vei mennessään ja Becker alkoi valmistaa kuivia Rieslingejä, vaikka kukaan muu ei tehnytkään. He myös ottivat pullojen lasikorkit käyttöön jo 1990-luvulla, mikä kuulostaa aikaiselta. Matin mukaan Beckerit ovat tehneet tiettyjä asioita paljon ennen muita ja vähän liian aikaisinkin karkottaen samalla asiakkaitaan. Mutta tänä päivänä voidaan sanoa muutosten tuottaneen tulosta, sillä tuottajalla on erittäin hyvä maine. Becker sakkakypsyttää viininsä isoissa tynnyreissä ja käyttää viinin käymiseen villihiivoja. Kyseessä on myöskin luomuviljelijä, mutta sitä ei mainita pulloissa lainkaan. Becker näyttääkin siis edustavan vanhan tavan linjaa, joka taas tänä päivänä on in. Kuivat Rieslingit ovat tilan juttu, vaikka he valmistavat myöskin makeita viinejä.

Matti oli valinnut Rieslingeiksi saman tuotteen peräkkäiset vuosikerrat, jotta pääsisimme vertailemaan niitä keskenään. Vakuuttelin itselleni jo etukäteen, etten varmastikaan erota niitä toisistaan, mutta kyllähän niistä löytyi eroa. Vuoden 2014 J.B.Becker Wallufer Riesling oli juuri niin helppoa ja iisiä maultaan, että pullo saattaisi tyhjentyä yllättävän nopeasti. Seuraava vuosikerta oli asteen verran hienostuneempi ja suorempi maultaan. Saman tilan 1996 Spätburgunderia juodessani sen sijaan en olisi ymmärtänyt juovani näin vanhaa Pinot Noiria. 




Viinien makupariksi Matti oli valinnut 8 viikkoa raakakypsytetyn hevosenpaistin suolatun vihreän tomaatin ja pikkelöidyn voikukan kera. Todella maittava annos!


Champagne Bar Santé

Santéssa pääsimme sitten luonnollisesti maistamaan ihanaisia, kuplivia saksalaisia Rieslingejä eli Sektejä. Omistaja Tuula Tikkanen kaatoi laseihimme kolme erilaista juomaa, joita saimme maistella sokkotestin omaisesti. Olikin kiinnostavaa maistella kuohuviinejä kuin tastingissä konsanaan! Se mikä ensi siemauksella nousi suosikiksi, muuttui hetken aikaa lasissa oltuaan aivan toisen luonteiseksi. Ehkä pitäisikin kokeilla viinejä enemmän rinnatusten ja tutustua niihin hissun kissun maistellen ja vasta sen jälkeen perehtyä tuottajan antamiin tietoihin. Tämä oli itselleni kuukauden sisällä jo toinen kerta, kun maistelin kuohuviinejä tastingissä enkä voi muuta kuin suositella! Champagne Bar Santé antaa siihen erinomaiset ja jopa ainutlaatuiset mahdollisuudet, sillä Suomesta ei taida toista sampanjabaaria löytyä!

Tuula oli valinnut laseihimme Dr. Loosen Riesling Extra Dryn, joka löytyy myös Alkon hyllystä ja se maksaa noin 19 euroa. Kaksi muuta edustivat samaa tuottajaa ja Karl Schaeferin pullot jäävät helposti mieleen etiketissä olevan ketun ansiosta. Karl Schaefer Blanc de Noir Brut oli alkuun hyvinkin erikoisen makuinen, mutta kesyyntyi hetken lasissa oltuaan. Karl Schaefer Riesling Brut sen sijaan vaatii hieman purtavaa oheen.



Ravintola C

Kolmannessa paikassa meidät vastaanotti aina iloinen sommelier, Juulia Eloranta. Jos oli sää kesäinen, niin sitä oli myös tunnelma ravintola C:ssä. Tarjoilijoille valitut Uhanan Green Leaves -mekot korostavat ihanasti sekä kesän vihreyttä että paikallista osaamista. Onhan kyseessä tamperelainen designyritys, jonka värikkäät vaatteet ja asusteet ovat valloittaneet monet meistä. Voiko ravintola enää paremmin nostaa esiin paikallisuutta, kun se on ollut johtoajatus ruoassakin jo vuosia.

Aivan ensimmäiseksi saimme eteemme lientä, jonka sisältöä en muista enää lainkaan. Ei mitään krapulaa parantaa suolakurkkulientä vaan jotain parempaa. Ehkä sipulilientä.



Viiniksi ravintola C:n Christina Suominen oli valinnut Franken alueelta, Stefan Vetterin biodynaamisen Spätburgunderin. Viinin tuottajassa on selvästi haettu yhtymäkohtaa C:hen, sillä tuottaja käyttää viinin valmistuksessa omia preparaatteja ja liuoksia. Eli samaan tyyliin kuin C tekee villiyrteistä ruokaa, Vetter hyödyntää niitä viininvalmistuksessa. Stefan Vetter jättää kuulemma tekemättä kaiken minkä voi, hän ei lisäile viineihin mitään ekstroja, ei poista niistä mitään eikä myöskään manipuloi niitä. Viinit käyvät luonnon hiivoilla. Maistamme viiniä Juulian kertoessa viinissä olevan mukavaa hapokkuutta ja tanniinisuutta. Nyökyttelemme ja otamme toisen kulauksen.



Viinin kanssa maistelimme pientä, rapsakkaa sormisyötävää. Talon itse tekemää näkkileipää, jonka päällä oli keltasinapilla maustettua kreemiä, sulkavan mätiä, kuivattua rapua ja maahumalaa lehtinä ja kukkina. Aijai, tämä oli ihana makukokemus!


Pääruoan virkaa ajoi kukonpoika-annos. Reisi oli paistettu ja sen jälkeen glaseerattu omenasiirapilla. Tässäkin annoksessa näkyi hienosti myös ravintoloitsija Ilkka Isotalon rakkaus villiyrtteihin ja -kukkiin. Lautaselta löytyi köyhän miehen parsaa eli maitohorsmaa, sipulin varsista tehtyä kreemiä sekä kuivattua sipulin vartta tomuna annoksen päällä. Lisäksi annoksessa oli käytetty saksankirveliä sekä tuoreena että säilöttynä, sillä annoksessa oli myös pikkelöityä saksankirvelin siemenkotaa. Apua, olisi niin mahtavaa osata käyttää luonnon antimia näin loistavasti!

Kahvin kera saimme maistaa myös keltavadelmista tehdyt, sopivasti makeutetut makeiset.




Ravintola Henriks

Viinikierros päätettiin yhdessä muiden bloggaajien kanssa ravintola Henriksiin Satamakadulle. Ravintolan keittiömestarin Valtteri Hakkaraisen suunnittelema Riesling-menu oli varsin onnistunut. Alkuun nautimme savustettua haukea ja parsakeittoa, viininä Mohr Riesling Trocken.



Pääruoka oli hiillostettua siikaa, varhaisperunaa ja korvasientä. Ah, mitä ihania kevätherkkuja! Ruokajuomana Haus Klosterberg Riesling 2016 tuo kokonaisuuteen mukavaa raikkautta.


Jälkiruokaviinin Schmitges Treppen Auslesen 2016 kanssa söimme jogurttimoussea, raparperisorbettia ja mansikoita. Sopivan makea lopetus upealle illalle!



Suurkiitokset Saksan viinitiedotukselle, ravintoloille ja seuralaisille upeasta viinitourneesta! Riesling- ja Spätburgunder -viikot jatkuvat 26.5.2018 saakka. Tsekkaa täältä mukana olevat ravintolat ja lähde maistelemaan ihastuttavia viinejä!

Lue myös:
Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 2017
Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 2016

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.