Kokonaisena paahdettu juuriselleri tahinikastikkeella

sunnuntai 9. joulukuuta 2018



Juuriselleri eli mukulaselleri on mielettömän hyvää kokonaisena paahdettuna ja linssi-juurisellerivuoassa, mutta monella on kammo tätä herkullista juuresta kohtaan. Se kannattaa nyt unohtaa ja antaa mukulasellerille uusi mahdollisuus. Usein juuriselleri antaa makua keittoon, mutta se ansaitsee kyllä ihan pääosankin. Olen raastanut selleristä myös salaatin lämminsavulohen kylkeen ja se on niin hyvää! Juurisellerimuusinkin olen kerran pyöräyttänyt, mutta sitä en näemmä ole postannut blogiin. Perunan voi siis korvata täysin juurisellerillä ja tehdä siitä jumalaisen pehmeän voin ja kerman avulla. Etsittyäni nyt reseptejä huomaan käyttäneeni juuriselleriä hävyttömän vähän, tähän täytyy tehdä muutos.

Tähän ruokaan juuriselleri tulee ostaa kokonaisena, jotta juures säilyy mehevänä. Ikävä kyllä juuriselleri on usein paloiteltu pienemmiksi paloiksi ja muovitettu kauppojen hyllyyn, mutta kannattaa käyttää hetki aikaa ja etsiä kokonainen juures käsiin kauppahallista tai marketin hyllystä. Ja juurisellerin rypyläistä olemusta ja juuria ei kannata pelästyä, juuresta ei tarvitse kuoria lainkaan! Riittää, että harjaat sen veden alla puhtaaksi. Mikäli epäilet, että juurekseen jää multaa, liota sitä hetken aikaa vedessä.

Tarjoa paahdettua juuriselleriä joko alkuruokana tai pääruokana couscoussalaatin kera. Ruoka sopii erinomaisesti myös osaksi pöytää, jossa on tarjolla useampia annoksia koko seurueelle jaettavaksi.


Paahdettua juuriselleriä tahinikastikkeella 4-6 henkilölle

1 iso (1 kg)  juuriselleri/mukulaselleri
2 rkl pehmeää voita tai öljyä
1-2 tl suolaa
*
1 dl paahdettuja ja hienonnettuja saksanpähkinöitä
1/2 dl pankojauhoja
1 rkl voita
1 rkl persiljaa hienonnettuna

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Putsaa juuriselleri harjaamalla sitä juoksevan veden alla ja kuivaa ylimääräinen vesi pois. Hiero voi sellerin pintaan ja ripottele suola päälle. Repäise foliosta reilu palanen ja kääri selleri siihen. Paista juuriselleriä 1 1/2-2 tuntia, kunnes se on pehmeää.
Poista folio ja anna sellerin paahtua uunissa vielä puolisen tuntia, jotta siihen tulee kaunis ruskea väri.

Sulata 1 rkl voita pannulla ja sekoita pähkinät ja pankojauhot joukkoon. Paista hetken aikaa ja nosta pannu pois liedeltä. Sekoita persilja joukkoon.

Kun selleri on paahtunut, leikkaa se lohkoiksi ja nosta tarjoilulautaselle. Lusikoi päälle hieman kastiketta ja ripottele päälle pähkinäsekoitusta ja tuoreita yrttejä koristeeksi. Tarjoile lämpimänä.

Tahinikastike

2 dl tuoretta basilikaa
1 dl tuoretta persiljaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl tahinia
1/2 dl sitruunanmehua
2 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
(1/2 dl vettä)
suolaa

Yhdistä ainekset ja pyöräytä niistä tehosekoittimessa kastike. Mikäli koostumus on liian paksua, lisää hieman vettä. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja sitruunanmehua.



Jouluinen kokonainen kana

lauantai 8. joulukuuta 2018



Jo useita vuosia minulla on ollut tapana kokkailla jouluisia ruokia hyvissä ajoin ennen joulua, sillä rakastan mausteita ja niiden synnyttämää upeaa tuoksumaailmaa. Eikä joulunpyhinä ehdi syömään kaikkia jouluherkkuja, joita tekee mieli. Purkkien on siis parasta olla täynnä neilikkaa, kanelia, inkivääriä, tähtianista jne., sillä niitä uppoaa niin suolaisiin kuin makeisiin herkkuihin.

Tällä kertaa halusin nauttia suolaista makupalaa ja maistaa kalkkunan sijasta kanaa jouluisin maustein. Tarkoitan tietenkin broileria, mutta puhun aina vain kanasta. Vaikka lihan syöminen on vähentynyt vuosien varrella huomattavasti, kanaa en jostain syystä voi vastustaa vaan sitä on saatava aika ajoin. Onneksi kanaa ostaessa voi tehdä parempia valintoja ja valita ostoskärryyn luomukanaa, joka saa liikkua vapaana ja syödä luomuruokaa. Kokonainen luomukana maksoi viimeksi 20 euroa, mikä ei mielestäni ole yhtään liikaa. Kanasta riittää syötävää ateriakokonaisuudesta riippuen neljästä kuuteen henkilölle. Ja luita ei tietenkään kannata heittää roskiin vaan keittää niistä maistuva liemi ja valmistaa seuraavana päivänä risottoa tai jotain keittoa.

Minulla oli kaapissa ainoastaan kokonaisia tähtianiksia, joten surautin ne pienellä tehosekoittimella jauheeksi yhdessä laakerinlehtien kanssa. En tosin edes tiedä löytyykö kaupasta jauhettua tähtianista, mutta sitä ei kannata jättää pois, sillä mielestäni juuri jauhettu tähtianis ja laakerinlehti antavat ruokaan astetta paremman maun. Osaa suolaisen maustaminen perinteisinä pidetyillä leivontamausteilla jopa puistattaa, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan ensimmäisen kerran vaikka vähemmällä maustemäärällä. Maustevoita maistamalla saa nopeasti käsityksen siitä, miltä lopputulos tulee maistumaan. Jos kuitenkin pidät mausteista yhtä paljon kuin minä, lykkää mausteita ihan kunnolla voin sekaan.

Perinteinen lisuke kanalle tietysti olisi perunat ja juurekset, jotka voisi kypsentää samassa vuoassa kanan ympärillä. Koska meillä sattui olemaan couscoussalaattia tähteenä, söimme sitä välttääksemme hävikkiä. Ylipäänsäkin couscous ja bulgur ovat suosikkejamme, sillä niistä saa valmistettua arkiruoan ja sekoitettua joukkoon tähteet kuin tähteet. Lisäksi couscousin voi höystää monella tavoin: yrteillä, pähkinöillä tai kuivatuilla karpaloilla.


Jouluinen kokonainen broileri 4-6 henkilölle

1 kokonainen (2 kg) luomubroileri
50-100 g voita
1-2 appelsiinin kuori raastettuna
1/2 appelsiinin mehu
1-2 laakerinlehteä jauhettuna
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua kanelia
2 tl jauhettua tähtianista
suolaa, mustapippuria
----
4 tl vaahterasiirappia

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Sekoita mausteet appelsiinin mehun ja kuoren kanssa. Lisää sen jälkeen pehmeä voi joukkoon.

Laita halkaistut appelsiinin puolikkaat kanan sisälle. Hiero 2/3 voista kanan nahkan alle sekä pintaan. Nosta kana uunivuokaan ja paahda sitä 20-30 minuutin ajan.

Sulata sillä välin loppu maustevoi kattilassa ja lisää vaahterasiirappi joukkoon. Nosta kana 20 minuutin jälkeen uunista ja sivele voi-siirappiseosta kanan pintaan. Nosta kana takaisin uuniin ja laske lämpö 175 asteeseen. Sivele kanaa seoksella uudemman kerran puolen tunnin kuluttua.

Anna kanan kypsyä kokonaisuudessaan 60-80 minuuttia tai kunnes sisälämpö on 75 astetta. Nosta kana uunista, kääri se folioon ja anna levätä 10-15 minuuttia.

Kana on mehevää ihan sellaiseen, mutta jos haluat, valmista kanan levätessä kastike uunivuokaan valuneesta voista ja mausteista. Voit valmistaa kastikkeen joko lisäämällä rasvan joukkoon vehnäjauhoja sen verran, että ne imeytyvät tasaisesti. Paista hetken aikaa ja kaada päälle kanalientä ja anna jauhojen kypsyä. Mausta tarpeen mukaan suolalla, pippurilla ja appelsiinin mehulla. Toinen vaihtoehto on suurustaa kastike maissijauhoilla. Kaada uunivuoan pannulle valunut neste kattilaan. Sekoita 1 rkl maissijauhoja pieneen nestemäärään ja kaada joukkoon. Keitä hetken aikaa.

Couscousia appelsiinin, mantelin ja mintun kera

couscousia
1 dl oliiveja
1-2 appelsiinia tai veriappelsiinia kuorittuna ja paloiteltuna
1/2 granaattiomenan siemenet
1/2-1 dl paahdettuja mantelilastuja
1-2 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
tuoretta minttua hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Keitä couscous pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa appelsiinista kuori pois niin, ettei siihen jää yhtään valkeaa. Leikkaa sen jälkeen hedelmälihat irti kalvoista lautasen päällä niin, että saat kaiken irtoavan mehun talteen.

Sekoita oliivit ja appelsiinin palat mehuineen couscousin joukkoon. Lisää paahdettuja mantelilastuja, minttua ja granaattomenan siemeniä, jätä osa koristeluun. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria ja punaviinietikkaa. Kaada couscous tarjoiluastiaan ja koristele vielä mintulla, mantelilastuilla ja granaattiomenan siemenillä.

Vegaaniset etanat herkkusienistä

perjantai 7. joulukuuta 2018



En ole syönyt etanoita sen jälkeen, kun ostimme siirtolapuutarhamökin ja jouduimme keräämään lehtikotiloita rehottaneelta pihalta. Homma jatkuu edelleen vuodesta toiseen, sillä kotilot ovat tulleet pysyäkseen. Limaiset ja haisevat nilviäiset ovat saaneet minut välttelemään etanoita ruoanlaitossa ja meinasin jo heittää etanapannut kierrätykseen. Onneksi törmäsin Anu Braskin Vegaanimättöä-kirjan myötä uudemman kerran "mukaetanoihin" eli vegaanisiin etanoihin, jotka on valmistettu herkkusienistä. Luin kirjaa viime vuonna sen ilmestyessä, mutta ohitin sienet tuolloin tyystin. Kun nappasin kirjan nyt kirjastosta, herkkusieniresepti pomppasi silmiin välittömästi. Onneksi, sillä nämä herkkusienet ovat mielestäni huomattavasti parempia kuin itse etanat. 

Mutta miten ihmeessä tämä ei ole tullut mieleen koskaan aiemmin? Sinihomejuustolla täytetyt herkkusienet pekoniin käärittynä kuuluivat grillaamiseen jo vuosituhannen alussa ja tuote on tuttu kaikille. Ehkä se johtuu siitä, ettei sieniä ole tullut grillattua pitkään aikaan ja makupala on päässyt unohtumaan. Mutta tästä alkakoon herkkusienien uusi tuleminen! Valmistin ensimmäisen satsin ihan reseptin mukaan, jolloin oluthiiva korvasi juuston. Ensi kerralla tuuttaan sinihomejuuston mukaan ja siitä alkakoon päättymätön makuyhdistelmien kokeileminen. 


Mukaetanat eli vegaaniset etanat herkkusienistä 2-4 henkilölle alkuruoaksi

12 herkkusientä
1 dl pehmeää vegaanista margariinia (tai voita, jos et tee vegaanista versiota)
2-4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
3 rkl oluthiivaa
1 rkl öljyä
suolaa, mustapippuria

Kuumenna uuni 220 asteeseen.
Sekoita valkosipuli, oluthiiva, öljy ja yrtit margariinin/voin joukkoon. Maista ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria.

Poista herkkusienistä jalka ja käytä ne myöhemmin toisessa ruoassa. Laita herkkusienet etanapannun koloihin. Lusikoi sienien sisään reilusti maustevoita ja kypsennä uunissa 15-20 minuuttia tai kunnes täyte on kokonaan sulanut ja sienet pehmenneet. Nauti sienet tuoreen leivän kera.

Punajuuritartar

tiistai 4. joulukuuta 2018




Aika usein joulupöytä pursuaa jos jonkinlaisia herkkuja eikä varsinkaan makeista versioista ole puutetta. Joskus ongelmaksi voi kuitenkin tulla se, että kalojen ja lihojen rinnalle on vaikea keksiä kasvisruokia eikä joululaatikotkaan aina maistu kinkun kyljessä. Harmaat hiukset ilmestyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun seurueeseen kuuluu kasvissyöjä.

Kun kuulin pari kertaa lähipäivien aikana, miten kasvislisukkeiden keksiminen niin arki- kuin joulupöytään on vaikeaa, päätin naputella blogiin ylös tämä simppelin punajuuritartarin Soppa365:sta yhdeksi vaihtoehdoksi. Tartarin ei tosiaan tarvitse aina olla lihaa ja tämä versio on siitä loistava osoitus. Punajuuri taipuu erittäin hyvin tartariksi ja sitä voi viedä mausteilla hyvinkin eri suuntiin. Omaan makuun reseptissä oli vähän turhan miedot maut, mutta mausteita on helppo lisätä. Toisella kertaa tuunasin tartaria Lähi-itään meneväksikin ripottelemalla päälle itsetehtyä dukkahia. Aikasta hyvää! 

Punajuuritartarin voi tarjota alkuruokana valmiiksi  lautaselle tehtynä (päälle voi lisätä myös siivun graavilohta), ohuen näkkileivän päältä tai näin joulun aikaan laittaa sellaisenaan esille joulupöytään. Yritän nostaa esiin vielä ennen joulua lisää kasvisruokia, mutta blogista löytyy onneksi entuudestaan muitakin joulupöytään sopivia kasvisruokia. Kokeile ihmeessä esimerkiksi:


Punajuuritartar 4-6 henkilölle alkuruoaksi

600 g kokonaisia punajuuria
1 rkl oliiviöljyä
1 pieni salottisipuli tai punasipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl kapriksia hienonnettuna
1/2 dl ruohosipulia hienonnettuna
1/2 dl lehtipersiljaa hienonnettuna
2 tl dijon-sinappia
1 tl vaahterasiirappia
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Piparjuurimajoneesi
2 dl (vegaanista) majoneesia
2-5 tl piparjuuritahnaa tai tuoretta piparjuurta raastettuna oman maun mukaan

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori punajuuret ja paloittele ne neljään osaan. Nosta uunivuokaan ja lorauta öljyä päälle. Paahda puolisen tuntia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä. Jäähdytä.

Hienonna punajuuret tehosekoittimessa (tai veitsellä) pieneksi kuutioksi. Sekoita muut ainekset joukkoon ja tarkista maku.

Sekoita majoneesi ja piparjuuri keskenään ja tarjoile punajuuritartarin kanssa. Koristele annokset tuoreilla yrteillä.


Mustikkapuuroa ja cashewkermaa

perjantai 30. marraskuuta 2018






Viikonlopun kiireettömät aamut ja värikkäät aamiaiset hellivät niin mieltä kuin kieltä. Astiat saavat olla eri sarjaa, syötävätkin mitä tahansa suolaisesta makeaan, kunhan vain pöydästä löytyy muutakin kuin harmaan sävyjä. Edellisellä kerralla halusin hauduttaa taas puuroa pöytään ja katsokaapas miten ihanan värinen lopputulos syntyikään! Reseptiin kuului alunperin myös marjakompotti, mutta tiesin sen olevan meille liikaa ja lusikoin valmiin puuron ja cashewkerman päälle sulaneita marjoja. Miehen mielestä makeusaste oli jo ihan tapissaan, mikä hieman ihmetytti, sillä kermaan tuli vain 1/2 rkl kookossokeria. Ilmeisesti muu makeus tuli mantelimaidosta.

Niin yksinkertainen kuin tämä puuro ja kerma on valmistaa, muista laittaa pähkinät likoamaan edellisenä iltana. Nyt kun mustikkapuuro on todettu melkoiseksi herkuksi, en malta odottaa seuraavaa kertaa ja muidenkin marjojen testaamista.


Mustikkapuuroa ja cashewkermaa 2-3 henkilölle
resepti Puuron uusi aika -kirjasta

Mustikka-cashewkerma

1 1/2 dl cashewpähkinöitä
1 dl mustikoita
1 dl mantelimaitoa
1/2 rkl kookossokeria
1 rkl sitruunanmehua
1/2 tl kanelia
ripaus suolaa

Anna cashewpähkinöiden liota yön yli huoneenlämmössä tai vähintään 2 tuntia. Pidä huoli, että kulhossa on reilusti vettä.

Huuhtele liotetut pähkinät huolellisesti ja sekoita tehosekoittimessa muiden ainesten kanssa, kunnes  kerma on paksua ja samettisen sileää. Nosta kerma tekeytymään jääkaappiin.

Mustikkapuuro 

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2 dl vettä
2 dl mantelimaitoa
2 dl mustikoita
ripaus suolaa

Kiehauta nesteet ja lisää hiutaleet joukkoon. Keitä puuroa miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia. Lisää lopuksi suola ja mustikat ja sekoita hyvin.

Sekoita mustikka-cashewkermaa lämpimän puuron joukkoon tai vain puuron päälle. Lisää vielä haluamiasi marjoja ja nauti heti.




Kokeile cashewkermaa myös mustikkajäätelön kera!

Kvinoa-kaurapuuro

perjantai 23. marraskuuta 2018





Olen jo tovin odotellut pakkasia ja lunta tulevaksi, mutta kiitos menneen superlämpimän kesän, tänä vuonna taitaa talvi jäädä haaveeksi. Sen verran alentuneet lämpötilat kuitenkin tekevät, että viikonloppuaamuisin tekee mieli jotain lämmintä ja hellivää. Koska lempipuuroni, uuniohrapuuro ja ruisjauhopuuro, eivät valmistu kovin nopeasti, lainasin inspiraatioksi kirjastosta puurokirjan. Loistava valinta, sillä nyt minulla on merkittynä useampi puuroresepti, joita haluan kokeilla tulevina vapaina. Toivon Puuron uusi aika -kirjasta jäävän omaan valikoimaani muutaman uuden vaihtoehdon. Kirja on ilmestynyt 2017 ja se näyttäisi olevan myynnissä kaupoissa pilkkahintaan. Kannattaa siis napata mukaan, jos kaipaat ideoita niin lämpimiin puuroihin kuin tuorepuuroihin.

Ensimmäiseksi halusin valmistaa ja maistaa kvinoa-kaurapuuroa, johon kookosmaito antaa lempeyttään. Yleensä keitän puuron veteen, mutta tässä kookosmaito oli todella paikallaan. Maito antoi puuron rakenteeseen pehmeyttä ja samettisuutta, kvinoa puolestaan enemmän ryynimäistä tuntumaa. Tein myös nopeasti mansikkahillon chiasiemenillä ja ilman sokeria. Aineksista muodostuu hillomainen rakenne kohtuullisen nopeasti, mutta hillo ei anna annokseen niin paljon lisäarvoa, että jaksaisin sitä joka kerran odottaa valmistuvaksi. Kokonaisuus oli kuitenkin erittäin maistuva - jatkoon!

Chia-mansikkahillo
resepti Puuron uusi aika -kirjasta

2 dl sulatettuja mansikoita mehuineen
2 rkl chiasiemeniä
1/2 sitruunan mehu

Sekoita ainekset ja anna hillon tekeytyä puolisen tuntia.

Kvinoa-kaurapuuro 2 henkilölle

1 1/2 dl kvinoaa
1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
3 dl kookosmaitoa tai muuta kasvimaitoa
ripaus suolaa
tarvittaessa vettä

Huuhtele kvinoa hyvin, katso tarkempi ohje pakkauksesta. Lisää kattilaan kookosmaidon, suolan ja kaurahiutaleiden kanssa. Anna kiehahtaa ja hauduta hiljaisella lämmöllä noin 20 minuuttia. Tarjoile valmis puuro mansikkahillon kanssa.


Mustaviinimarjaglögi

keskiviikko 21. marraskuuta 2018






Käsi pystyyn ja kattila esille, jos sinullakin on pakastimessa reilusti mustaviinimarjoja! Nyt on nimittäin loistava tilaisuus päästä niistä eroon ja nauttia lopputuloksena itsetehtyä glögiä. Olen juonut tänäkin syksynä jo monen monta lasillista erilaista glögiä enkä tiedä edelleenkään pidänkö enemmän vaaleasta vai punaisesta glögistä. Sen kuitenkin osaan sanoa, että itsetehdyt glögit maistuvat aina vain parhaimmilta. Lisäksi kodissa on mukavan jouluinen ja kotoisa tunnelma, kun jumalaisen ihanat mausteet valtaavat joka neliön. Tämän simppelin punaisen glögin ohjeen omistan veljelleni, joka vannoo punaisen juoman nimeen. 

Mikäli sinulla ei ole mustaviinimarjamehua pakastimen kätköissä, kiehauta marjoista, vedestä ja sokerista tummanpuhuva mehu glögiä varten. Keitä sitä reilusti, siivilöi ja säilö puhtaisiin lasipulloihin jääkaappiin, jotta voit haudutella kuumaa juomaa läpi pimeiden viikkojen. 

Vaikka mustaviinimarjaglögiin ei tule montaa maustetta, älä oikaise niissä vaan hanki kaupasta kunnon mausteet joulun herkkuihin. Tähän glögiin tarvitset kanelitankoja, kokonaisia neilikoita ja kardemumman siemenkotia. Mikäli leivot ja kokkaat paljon mausteisia ruokia, saat mausteet edullisimmin etnisistä kaupoista. 


Mustaviinimarjaglögi

0,5 l mustaviinimarjamehua
0,5 l vettä
0,5 dl muscavado- tai ruokosokeria
1-2 kanelitankoa
2 kardemumman siemenkotaa
10 kokonaista neilikkaa

Mittaa aineet kattilaan ja kuumenna lähes kiehuvaksi. Anna juoman maustua puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Mitä pidempään annat glögin hautua, sitä mausteisempaa siitä tulee. Kaada glögiä lasiin siivilän kautta ja nauti manteleiden, rusinoiden tai kuivattujen karpaloiden kera.

Mustaviinimarjaglögiä voit halutessasi terästää konjakilla, vodkalla tai punaviinillä. Mikäli glögiä jää yli, voit jatkaa sitä taas seuraavana päivänä lisäämällä nesteitä ja tarvittaessa myös mausteita.

Huom! Kanelitangoista riittää makua seuraavaankin kertaan, joten voit nostaa ne kuivumaan uutta glögisatsia varten.

* * *

Maista myös mandariinilla, appelsiinilla ja sitrushedelmillä maustettua glögiä!

Tuplaleivitetyt kalapuikot

torstai 15. marraskuuta 2018





Suurin osa on oppinut syömään kalaa kalapuikkojen muodossa lapsena ja hyvältä ne maistuvat aikuisenakin. Harmillista vain, että ne yleensä ostetaan valmiina kaupan pakastealtaasta. Helppoa toki heittää pakastimesta kalapuikot pannulle, mutta itsetehdyt kalapuikot maistuvat niin  paljon paremmilta tuoreesta kalasta valmistettuna! Olen paistanut kalapuikkoja sekä jauhetusta kalamassasta että suoraan fileistä ja pidän molemmista tavoista. Jos satut saamaan ison kalasaaliin, massan tekemällä kalapuikot valmistuvat ehkä asteen verran kätevämmin. Samalla saat pakastimeen puolivalmiita kalapuikkoja tuleville kalapäiville.

Sinappi sopii erittäin hyvin kalan maustamiseen, kannattaa kokeilla! Fileitä on paistettu perinteisesti  ilman tuplaleivitystä korppujauhoillakin ja herkkua on tullut. Japanilaisista pankojauhoista syntyy vain niin ihanan rapea lopputulos, että usein ne syrjäyttävät korppujauhot leivityksessä. Kolmivaiheisesta leivityksestä huolimatta ei kannata pelästyä, kalapuikkojen valmistaminen on helppoa ja myös hauskaa puuhaa isommallakin joukolla. Ota siis kaverit tai perheenjäsenet mukaan ja vietä hauska iltapäivä viikonloppuna keittiössä! 


Kalapuikot tillikastikkeella ja paistetuilla ruusukaaleilla

1-2 kuhafilettä tai muuta vaaleaa kalaa per ruokailija
suolaa, mustapippuria
2 kananmunaa
2 rkl dijonsinappia
1 dl vehnäjauhoja
5 dl pankojauhoja
rypsiöljyä paistamiseen
1 rs ruusukaaleja puolitettuna

Tarkista, ettei kalafileissä ole ruotoja. Nypi ne pois tai leikkaa fileistä housut, jolloin saat ruodot pois keskeltä kalaa ja sileät sääret. Leikkaa kalat pitkulaisiksi paloiksi ja mausta ne suolalla ja pippurilla.

Vatkaa munien rakenne rikki laakealla lautasella ja mausta seos sinapilla. Mittaa toiselle lautaselle vehnäjauhot, kolmannelle pankojauhot.

Kierittele kalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunissa ja lopuksi pankoissa. Paista kalapuikot öljyssä paistinpannulla molemmin puolin, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Paahda sillä välin toisella pannulla tai uunissa öljytyt, suolalla & pippurilla maustetut ruusukaalit uunissa puolikypsiksi.


Tillikastike

2 dl maustamatonta jogurttia
suolaa, mustapippuria
sitruunanmehua
tuoretta tilliä hienonnettuna

Sekoita ainekset keskenään ja nosta jääkaappiin tekeytymään.


Kurpitsa-tamarindipata

tiistai 13. marraskuuta 2018





Uudet ruoat ja makuyhdistelmät maistuvat viikottain, mutta useimmiten reseptejä tulee kokkailtua vain yhden kerran, vaikka ruoka olisikin maistuvaa. Hyvää tässä on tietysti se, että uusia ruokia tulee syötyä säännöllisesti ja paljon. Ja erilaisten reseptien kokeileminen varmistaa monia makuelämyksiä, sillä niin monta tuttua ruokaa tulee tehtyä suoraan selkärangasta ja käytettyä usein samoja mausteita. Glorian Ruoka&Viini -lehdestä napattu kurpitsapata on sinällään ihan tuttu ruokalaji, mutta tätä ruokaa varten ostin ensimmäistä kertaa tempeä. Enkä kyllä ole edes varma, että olisin edes maistanut sitä aiemmin. 

Tempe on siis indonesialaista kasvisproteiinia, joka valmistetaan perinteisesti fermentoimalla soijapapua. Tähän ruokaan valitsin kuitenkin Jalotofun herneversion, mutta valikoimassa on myös lupiini-, härkäpapu- ja soijapapuvaihtoehdot. Ensi kerralla täytynee kokeilla sitten jotain muuta kuin hernettä. Tempen valmistaminen on helppoa, sillä se tarvitsee vain pilkkoa ja paistaa pannulla öljyssä ruskeaksi. Tässä reseptissä tempe saa makua kastikkeesta eikä sitä tarvitse marinoida etukäteen tai maustaa erikseen. Näin yhden kokkailun jälkeen olen varma, että tempeä löytyy jatkossa muistakin ruoista. Kovin monesta lihankorvikkeesta en ole innostunut, sillä tykkään syödä kasvisruokani kasviksina enkä ole huolisssani proteiinin riittävästä saannista, mutta tempelle näytän vihreää valoa. 

Pataa varten on myös oltava tamarindia, jotta ruoassa olisi kaivattua kirpeää hedelmäistä makua. Tamarinditahnaa saa ostettua jo ihan perusmarketeistakin, joten erikseen sitä ei tarvitse lähteä etsimään etnisistä kaupoista. Kurpitsa-tamarindipata yllätti ja ihastutti minut täysin ja siksi on pakko napata yksinkertainen resepti talteen tänne blogiin, jotta pääsen herkuttelemaan ruoalla vastedeskin. 


Kurpitsa-tamarindipata 4 henkilölle
resepti Glorian Ruoka&Viini 9/2018

1 pieni (300 g) myskikurpitsa paloiteltuna
1 munakoiso paloiteltuna
1 pkt (125 g) tempeä paloiteltuna
1 sipuli hienonnettuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 chiliä hienonnettuna
öljyä
2 tomaattia paloiteltuna
2 dl vettä
1 dl tamarinditahnaa
2 rkl sokeria
suolaa
thaibasilikaa


Kuumenna öljyä paistinpannussa ja ruskista munakoiso- ja tempepaloja 3-5 minuuttia. Siirrä ne pois pannusta.

Lisää öljyä pannuun ja kuullota sipuleita, valkosipulia ja chilejä muutaman minuutin ajan. Lisää kurpitsa joukkoon ja jatka paistamista.

Lisää tomaatit, vesi, tamarinditahna, sokeri, suola sekä paistetut munakoiso ja tempe paistokseen. Hauduta pataa kannen alla 20 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä.

Maista pataa ja lisää tarvittaessa mausteita. Revi thaibasilikaa ruoan pinnalle ja tarjoile lisänä esimerkiksi riisiä.


Lämmin voileipä vohveliraudalla

tiistai 30. lokakuuta 2018






Lämpimät voileivät eivät päädy suuhuni kovinkaan usein, vaikka pidänkin niistä kovin. Parhaita ovat edelleen mielestäni juustoiset versiot ja ranskalainen Croque Monsieur tai Madame, johon tulee lisäksi paistettua kananmunaa. Klassiset voileivät, kuten metsästäjän leipä, oopperaleipä, tanskalaiset voileivät jne. maistuvat myös, mutta harvoin jaksan nähdä vaivaa leipien eteen. Useimmiten lämmin leipä valikoituu kokkailtavaksi tähteiden vuoksi. Mutta nyt valmistin lämpimät lohileivät tarkoituksella ja ihan vain laiskuuttani perjantain iltaruoaksi, sillä en jaksanut seisoa keittiössä muutamaa minuuttia pidempään. Leipä täytteineen vain vohveliraudan sisään ja muutamassa minuutissa ruoka on valmis. Näppärää, eikö?

Yksinkertainen, mutta maistuva leipä valmistuu nopeasti ja sopii niin aamiaispöytään, lounaaksi kuin iltapalaksikin.

Lämmin lohileipä vohveliraudalla

paahtoleipää
voita
piparjuuritahnaa
kylmäsavulohta
(juustoa)
salaattia tai ituja

Levitä paahtoleipäsiivuille molemmin puolin voita. Levitä sen jälkeen toiselle leivälle usikallinen piparjuuritahnaa ja nosta päälle pari siivua kylmäsavulohta. Lisää sen jälkeen siivut juustoa ja nosta toinen leipäsiivu päälle. Nosta leipä vohveliraudan väliin ja paista pari minuuttia tai kunnes leipä on haluamasi värinen.

Samalla tyylillä valmistat helposti myös:
- punajuurileivän (kypsää punajuurta raastettuna + vuohenjuustoa)
- munakoisoleivän (hummusta, marinoitua munakoisoa ja punasipulia)
- kinkkuleivän (sinappia, kinkkua ja juustoa)
- tomaattileivän (pestoa, tomaattia ja fetajuustoa)
- pastramileivän (sinappia, pastramia, hapankaalia ja suolakurkkuja)

Tuorepuuro osana aamiaista

lauantai 27. lokakuuta 2018




Jestas, miten mä rakastan viikonloppuaamuja kotona! Yleensä lauantain aloittaa sulkapallovuoro, jota ennen haukataan pienet leivät ja kupilliset kahvia, ettei ihan pyörrytä sulkapallokentän lattiaan. Kotiin päästyä hypätään suihkuun ja ruvetaan valmistamaan varsinainen aamiainen. Toinen pyöräyttää smoothiet toisen valmistellessa voileipiä, paistaessa kananmunia ja mitä nyt milloinkin sattuu tekemään mieli. Jos nyt ei aivan joulurauhan kaltainen levollisuus, niin ainakin laiskan pullea mielenrauha saavuttaa meidät. Täysin rutiininomaista toimintaa viikonlopusta toiseen ja niin nautinnollista! Sunnuntaina jatketaan samaan tyyliin sitten, kun mies on nukkunut kellon ympäri. Itsehän herään aina monta tuntia aiemmin, mutten nouse sängystä lainkaan, vaan luen yleensä kirjaa saman peiton alla. Joskus raotan peittoa siksi aikaa, että käyn pyöräyttämässä vohvelitaikinan tai tuorepuurot.

Kesällä puurot eivät maistu juurikaan, mutta talven lähestyessä ne pääsevät osaksi aamiaispöytää. Viime viikonloppuna tein pienen satsin porkkanakakun makuista tuorepuuroa, jonka reseptin bongasin Hannan sopasta. Alkuperäinen ohje tosin löytyy A Brit in Helsinki -blogista, jonka upeannäköisiä vegaaniruokia olen seurannut Instagramista.  Vaikken itse olekaan vegaani, tykkään yhdistellä vegaanisia ruokia tarkoituksella ja ilmankin osaksi omaa ruokavaliota. Tuorepuuroihin on helppo käyttää kauramaitoja ja -jogurtteja, jotka eivät sellaisenaan oikein maistu. Joitakin merkkejä on tullut kokeiltua, mutta useimmiten ne ovat liian makeita meidän makuumme. Siksipä pienensin tämänkin ohjeen aineksia, jottei puurosta tullut liian imelää. Jos et vielä ole maistanut tuorepuuroja, tee se nyt, sillä etukäteen valmistettuina marjojen ja pähkinöiden kera ne ovat erinomaista ruokaa myös välipalaksi tai lounaaksi.


Porkkanakakku-tuorepuuro  2-3 henkilölle osana muuta aamupalaa
alkuperäinen resepti A Brit in Helsinki -blogista

2 dl kaurahiutaleita
2 dl kaura- tai mantelimaitoa
1/2-1 porkkana raastettuna
ripaus kanelia
ripaus raastettua muskottipähkinää
ripaus jauhettua neilikkaa
(ripaus vaniljajauhetta)
(1 tl kookos- tai vaahterasiirappia)
(1 tl chiansiemeniä)
kuivattuja karpaloita tai rusinoita
marjoja ja pähkinöitä

Sekoita kaurahiutaleet, -maito ja porkkana keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Sekoita mausteet joukkoon ja jaa puuro kulhoihin. Lusikoi päälle marjoja ja pähkinöitä.



Lempeän pehmeät haukipihvit

keskiviikko 24. lokakuuta 2018




Rakastan perjantaita jo pelkästään aina tulevan viikonlopun vuoksi, mutta myös siksi, että syömme perjantaisin yleensä kalaa. Ja kala melkein muodossa kuin muodossa on lempiruokaani! Kun kala maistuu nykyisin miehellekin, syömme sitä tai äyriäisiä jo useammankin kuin kerran viikossa. Aivan mahtavaa! Tämän lisäksi tilaan ravintolassa melkein poikkeuksetta kalaa tai kasviksia pääruoaksi, joten toisinaan tulee nautittua kalasta yllin kyllin. Eikä ole vielä evät ruvenneet kasvamaan kylkeen kiinni, ha!

Joitakin viikkoja sitten söimme näitä jumalaisen samettisia haukipihvejä perinteisten uunijuuresten kanssa ja tähteet söimme lounaaksi punakaaliraasteen kera. Mutta jos ihan perinteiselle linjalle haluaa, kannattaa pyöräyttää haukipihvien seuraksi perunamuusi ja kananmunakastike. Lohturuokien aatelinen.

Jos sinulla ei ole yleiskonetta eikä lihamyllyä, jolla jauhaa hauki hienoksi, sauvasekoittimellakin saa kalan pienissä osissa jauhettua. Toinen vaihtoehto on pyytää kalakauppiasta tekemään se. Vielä jos asiasta vihjaa etukäteen, homma hoituu molemmin puolin jouhevasti. Ja mielestäni kalan jauheliha pitäisi saada nostettua tiskiin fileiden ja kokonaisten kalojen kylkeen, jotta ihmiset uskaltautuisivat valmistamaan kalastakin pullia ja pihvejä. Kun sen jauhelihan tekisi vielä näistä vähemmän arvostetuista lajikkeista, kilohintakin pysyisi alhaisempana. Mitäs sanotte, eikös kuulostaisikin hyvältä?

Vastuullisia valintoja tekemällä ja ostamalla kotimaista kalaa, pidät myös huolen siitä, ettei meriä kalasteta tyhjiksi. Lue lisää WWF:n kalaoppaasta.


Lempeät haukipihvit 8-10 kpl

600 g haukea
3-4 tl suolaa
mustapippuria
4-6 dl kuohukermaa
100 g voita paistamiseen

Nosta paloiteltu hauki yleiskoneeseen ja surauta hienoksi. Lisää sen jälkeen mausteet ja kerma ohuena nauhana koneen käydessä. Siirrä taikina jääkaappiin pariksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pyörittele taikinasta kostein käsin pihvit ja paista ne voissa kullanruskeiksi, noin 5 minuuttia molemmin puolin. Nosta pihvit vielä uuniin 5 minuutiksi.

Tarjoa perunoiden, kananmunakastikkeen ja mummonkurkkujen kera.

* * *

Testaa myös haukipyörykät teriyakikastikkeella tai hauki-quenellit sahramiliemessä.

Sitruunainen kurpitsarisotto

maanantai 22. lokakuuta 2018






Risotot ovat yksi monikäyttöisimpiä ruokia, sillä ne sopivat niin arkeen kuin juhlaan ja niin lisukkeeksi kuin pääosaan. Lähtökohtaisesti ne valmistuvat aika nopeasti ja jos risottoa jää tähteeksi, siitä voi pyöräyttää seuraavana päivänä arancinit eli täytetyt risottopallot. Risoton monimuotoisuutta tukee myös se, että makua antavan raaka-aineen voi helposti vaihtaa sesongin mukaan. Ruokaan uppoaa hienosti myös jääkaapin tähteitä, mutta lähtökohtaisesti raaka-aineiden tulee tietysti olla ensiluokkaisia. Riisiksi suosittelen valitsemaan carnaroli- tai arborioriisiä. Tällä kertaa sunnuntain illalliseksi pyöräytettiin sitruunainen kurpitsarisotto, johon soseutin kurpitsan saadakseni risotosta ihanan keltaisen ja samettisen. Päämakuainetta vaihtamalla voit helposti valmistaa näin syksyllä maistuvat sieni-, punajuuri- ja porkkanarisotot. Jätä silloin sitrushedelmät pois sienten ja punajuuren kanssa. Sieniversiota voi maustaa vaikkapa rosmariinilla ja punajuuriversiota vuohenjuustolla.

Sitruunainen kurpitsarisotto   2 pääruoaksi tai 4 alku- tai väliruoaksi

1 salottisipuli hienonnettuna
3 rkl oliiviöljyä
2,5 dl (250 g) risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
200 g (10 cm pätkä) myskikurpitsaa soseutettuna tai kuutioituna (tai muuta kurpitsaa saman painon verran)
8-10 dl kuumaa kasvislientä
70-100 g parmesaania raastettuna
nokare voita
1/2-1 sitruunan ja/tai appelsiinin mehua sekä hieman raastettua sitruunan kuorta
muutama lehti tuoretta salviaa, hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Pilko kurpitsa kuutioiksi ja kypsennä vedessä. Kaada vesi pois ja soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Kuumenna öljyä kattilassa ja kuullota sipuleita. Lisää riisit joukkoon ja anna kuullottua muutama minuutti. Kaada valkoviini joukkoon ja sekoita. Kun viini on haihtunut, lisää kurpitsasose joukkoon.

Lisää sen jälkeen kauhallinen kasvislientä koko ajan hämmentäen ja anna nesteen imeytyä riiseihin. Liemen tulee olla kuumaa, jotta riisi kypsyy tasaisesti eikä jäähdy välillä. Tasainen sekoittaminen takaa sen, että riisistä irtoaa tärkkelys ja risotto saostuu. Jatka, kunnes riisi on melkein kypsää ja kaikki kasvisliemi on käytetty. Huomaa, että risoton koostumuksen tulee olla valuvaa, muttei kuitenkaan vetistä.

Lisää voita antamaan risotolle kiiltoa ja parmesaania korostamaan makua.  Lisää lopuksi hienonnettu salvia ja loraus sitrushedelmän/-hedelmien mehua joukkoon ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Annostele ja tarjoile.




Madrid: Real Jardin Botanica

perjantai 5. lokakuuta 2018










Madridissa, Museo del Pradon vieressä, Real Jardin Botanico hämää koollaan, sillä portista sisään astuessa kaupunkiympäristö katoaa kuin itsestään. Ympärillä kuhiseva ihmispaljous ja liikenne haihtuvat kaikista aisteista. Aivan ytimessä museokeskittymässä sijaitseva entinen kuninkaallinen puutarha hurmaa monipuolisuudellaan ja rauhallisella tunnelmallaan. Kompaktilla tontilla sijaitsee niin keittiöpuutarha kuin ruusu-, kaktus-, sitrus- ja yrttipuutarhat, viherhuoneet jne. Ihastelulta ei voi välttyä ja toukokuinen puutarha on aikaisesta ajankohdasta huolimatta varsin loistelias! Luonnollisesti olisi kiinnostavaa nähdä puutarha kaikkina vuodenaikoina, vaikkakin näin jälkikäteen täytyy todeta toukokuun olevan erittäin ihanteellinen ajankohta matkustaa kesäkaudella. 

Matkoilla puistoissa hengaaminen nosti asemiaan varmaankin siinä vaiheessa, kun ostimme siirtolapuutarhamökin seitsemän vuotta sitten. Toki moni puisto on tullut tutuksi aiemminkin ja olemme pysähtyneet ihastelemaan niitä sekä lepuuttamaan jalkojamme. Nyt tämä mummomaiseksi mielletty "puistoilu" on jopa suunniteltua, mikäli matkakohteesta löytyy jotain näin mielenkiintoista. Pieneen puutarhaan ei pysty rakentamaan samanlaista tunnelmaa kuin eri kaupunkien kasvitieteellisissä puutarhoissa ja vieraissa puistossa on, mutta lumoavista yksityiskohdista saattaa hyvinkin löytyä inspiraatiota juuri omaan puutarhaan. Esimerkiksi kukkalajeista ja niiden erilaisista väreistä sekä lehtien muodoista. 

Näin sateisena syyspäivänä toivon, että minulla olisi takataskussa läjä ideoita toteutettavaksi. Siirtolapuutarhan piha rehottaa ja muutoksia pitäisi tehdä. Ei vain ole yhtään kuningasideaa eikä yhtään kopioitua suunnitelmaa ei mistään eikä kenenkään toisen puutarhasta. Pelkkä siistiminen ei nyt kiinnosta, vaikka sillä olisi huomattava merkitys puutarhan nykyiseen ulkonäköön. Minun puutarhani ei kestä aikaa ja ikääntymistä samalla tavoin kuin tämä 1755 perustettu puutarha Madridin keskustassa. Kasvitieteellinen puutarha on kuulema nähnyt romahduksen vuotensa, mutta upeasti entisöity puutarha antaa mukavan erilaisen kuvan kaupungista. 

Real Jardin Botanico
Plaza de Murillo, 2. Madrid

* * *

Lue myös Madridin parhaat elämykset!

Kardemummainen mustikkapiirakka

perjantai 28. syyskuuta 2018




Istuttuani eilen iltaa kahvilassa ystävän seurassa ja nautittuani perinteisen marjapiirakan teen seurana, huomasin olevani nirso nimenomaan makeiden leivosten suhteen. Suolaisen ruoan suhteen olen varsin kaikkiruokainen, mutta leivokset ja jälkiruoat tuottavat suorastaan ärtymystä. Vaikka pidän eniten perinteisistä marjapiirakoista ja kuivakakuista, en haluaisi syödä sellaisia kahvilassa. En haluaisi syödä kahvilassa sellaista, mitä voin itsekin onnistuneesti kotona leipoa. Ilmeisesti kaikille muille ne tutut ja turvalliset tuotteet tekevät parhaiten kauppansa. Valitettava totuus on se, että suomalaisten kahviloiden valikoima on mielestäni luokattoman tylsä. Vitriineistä ei löydy makumaailmaani hurmaavia leivoksia vaan kerta toisensa jälkeen ne osoittautuvat liian lötköiksi, liian makeiksi, liian suuriksi ja ennen kaikkea tylsiksi. Ehkä tästä löytyykin yksi syy siihen, miksi en enää viihdy kahviloissa kovinkaan usein. Syön kakkuni ulkomaanreissuilla ja sukulaisten pöydissä.

Kotona leivon ja syön sitten näitä tylsän oloisia piirakoita ja kakkuja. Sikke Sumarin kirjasta napattu mustikkakakun resepti tosin ei ole tylsä vaan erittäin maistuva ja ennen kaikkea nopeasti valmistuva! Minulle leipomisessa yksi tärkeimmistä seikoista on se, että siinä ei kestä kauaa. Pullan leipominen on sitten toinen juttu. Erittäin tärkeää on myös se, että sekä raaka taikina että valmis tuote maistuu hyvältä. Ja voi pojat, että tämä taikina oli tuttua, turvallista ja ihanaa! Mustikka ja kardemumma muodostavat ihanan yhdistelmän. Paistettu mustikkapiiras oli sopivan kardemummaista ja rakenne kakkumaisen pehmeää. Vaniljakastikkeen sijaan lusikoimme kylkeen ranskankermaa, jolla pystyy varsin helposti taittamaan makeutta ja tuomaan lusikalliseen ripaus happamuutta. Niin erinomainen kuin piirakka olikin, yksi pala tekee meillä molemmilla tehtävänsä eikä sitä nautita enää enempää. Loput leikataan pakastimeen ja kaivetaan esiin tuskaisen päivän päätteeksi tai vieraiden soittaessa ovikelloa.


Kardemummainen mustikkapiirakka 
resepti Nami Namaste -kirjasta

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
150 g voita sulatettuna
3 1/2 dl jauhoja (3 dl vehnäjauhoja, 1/2 dl ruisjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kardemummaa
5 dl mustikoita jäisenä

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu voi joukkoon.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kardemumma keskenään ja kääntele seos munavaahtoon. Pyöräytä vielä mustikat joukkoon ja kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Paista 170 asteessa noin tunnin ajan. Peitä piirakka leivinpaperilla paiston loppuvaiheessa, jos pinta meinaa tummua liikaa.

Tarjoa piiras ranskankerman tai vaniljakastikkeen kera.



Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.