Perinteisten jouluruokien korvaajia

torstai 24. marraskuuta 2016



Joulu kurkkii jo ovella ja monet meistä miettivät joulupöydän ruokatarjontaa. Minäkin. Pidän jouluisista mauista, mikä tosiasiassa tarkoittaa sitä, että pidän siitä, että ruokia maustetaan mm. inkiväärillä, kanelilla, kardemummalla, neilikalla ja appelsiinilla. Pidän myös juureksista, mutta enää en juurikaan välitä joululaatikoista. Hyvät juurekset on muussattu valmiiksi pureksittuun muotoon ja makukin on enimmäkseen hakusessa. Kaiken lisäksi valmislaatikot hallitsevat joulun pyhinä eivätkä ne edes maistu juureksilta itseltään. Ja siltikin - rakastan lanttulaatikkoa! Olen monesti sanonut, että joulu ei ole joulu ilman lanttulaatikkoa. Nyt olen kuitenkin eri mieltä. Tein vajaa vuosi sitten elämäni ensimmäisen lanttukohokkaan ja rakastuin ensilusikallisella! Opin yhdestä kerrasta, että lanttulaatikko ei olekaan se autuaaksi tekevä. Ei myöskään se kaupan maksalaatikko. Itse tehty on niin paljon parempaa, testaa vaikka tämän reseptin avulla.

Jos sinulle ei perinteiset jouluruoat ja -laatikot maistu, älä väännä niitä väkisin keittiössä tai tyydy kaupan valmiisin versioihin. Tai tuunaa niistä valmislaatikoista entistä parempia. Voit ihan huoletta nauttia juureksista juureksina tai valmistaa niistä jotain uutta. Salaattikin on loistava laatikon korvaaja. Eikä mikään estä nostamassa joulupöydän pääjuurekseksi palsternakkaa tai juuriselleriä. Luokaa omia perinteitä tai nauttikaa joka vuosi uusista herkuista. Hyvä ruoka, parempi mieli.


Lanttukohokkaan valmistaminen ei ole lainkaan vaikeaa. Tärkeintä on muistaa, että syöjät odottavat lanttukohokkaan kypsymistä. Muussa tapauksessa kohokkaan ihana kuohkeus katoaa ja edessä on lättänä herkku. 



Rosollin sijaan voit valmistaa makoisaa juuriselleri-omenasalaattia lämminsavulohella.




Toinen loistava vaihtoehto rosollin korvaajaksi on punajuuri-riisisalaatti lämminsavusiialla. Toisaalta tämä on myös ruoka, joka on helppo valmistaa, kun kaapista löytyy hieman kalaa, hieman punajuurta ja hieman sitä sun tätä.



Juustoinen palsternakka-bataattivuoka on upean näköinen ja voimakkaasta juustosta huolimatta, juurekset ovat pääosassa. Bataatin sijaan voi käyttää myös porkkanaa.





Rakastatko juureksia, muttet jaksa hääriä keittiössä tuntikausia? Valmista jouluisat uunijuurekset ja mausta kylkeen tofua piparkakkusiirapilla.



Kun himoitset joululaatikoiden pehmeyttä, mutta haluaisit samaan aikaan nauttia myös juuresten ihanasta tuntumasta, valmista punajuuritimbaalit, paahdettua palsternakkaa ja hunajaisia lanttukuutioita.



Uunissa paistettu kokonainen selleri on niin hurmaava, että vegaanin joulupöydässä harkitsisin sitä vakavasti kunkun ja kinkun paikalle.

Appelsiininen punaviiniglögi

tiistai 22. marraskuuta 2016





Näin loppuvuodesta on tullut jo maisteltua monta lasillista glögiä. Hyviä, vähemmän hyviä, asteen verran laihoja. Liian makeita, liian viinaisia eikä mikään valmisglögeistä ole noussut vielä omaksi suosikiksi. Kun viikonloppuna tuli korkattua omaan makuun liian vaniljainen punaviini, oli oiva tilaisuus tehdä itse glögiä. Haussa oli suhtkoht simppeli juoma, sillä kaikkien raaka-aineiden tuli löytyä omista kaapeista. Nappiin meni! Appelsiininen punaviiniglögi osui suoraan oikeaan makuhermoon.

Erilaiset tilanteet vaativat erilaiset glögit ihan samalla tavalla kuin viinitkin. Tämä appelsiininen glögi maistuu mielestäni kuitenkin yhtä lailla pienenä jälkiruokadrinkkinä kuin kolpakollisenakin lämpöä kaivatessa. Eikä juoma kylmänäkään hassumpaa ole.


Appelsiininen punaviiniglögi 6-7 henkilölle

1 appelsiinin kuorisuikaleet
1 plo punaviiniä
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
1 tähtianis
4 kokonaista mausteneilikkaa
0,5-1 dl sokeria

Irrota appelsiinin kuoret kuorimaveitsellä. Säästä muutama suikale koristelua varten.

Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna seos melkein kiehumispisteeseen. Sekoittele, jotta sokeri sulaa viiniin. Alenna lämpöä ja anna glögin maustua 5-10 minuuttia. Maista glögiä ja lisää tarvittaessa sokeria.

Annostele glögi laseihin ja tee appelsiisuikaleisiin viillot, jotta saat ne kiinnitettyä lasin reunaan koristeeksi.


Helsinki-viikonlopun parhaat palat

perjantai 18. marraskuuta 2016






Kun tiedossa on reissu Helsinkiin ja aikataulut osuvat kohdilleen, on mahtavaa päästä pyörimään Helsingin museoissa. Viimeksi vietinkin kokonaisen päivän museoissa kierrellen, mutta nyt piti valita pari houkuttelevinta. Yayoi Kusaman näyttely HAM:ssa on tullut vastaan monen monta kertaa Instagramissa, mutta se ei ole vienyt viehätystä pois, vaan halusin päästä paikan päälle ihastelemaan näitä värikkäitä teoksia. Toki näyttelyssä on monia muitakin teoksia, mutta nämä iloiset täplät ovat niin lumoavia, että suosittelen piipahtamaan museossa. Taiteilijan tausta sen sijaan ei ole kovin iloinen. Jos asuisin samassa kaupungissa, en voisi vastustaa kiusausta uudemmankin kerran. Näyttely on esillä 22.1.2017 saakka. 

Toinen näyttely, jonka halusin nähdä, oli Ateneumin Amedeo Modigliani. Teokset houkuttelivat puhtaasti siksi, että olen joskus aikoinaan ostanut pari Modiglianin taidejulistetta kotini seinälle. Uskollisesti ovat kulkeneet mukana vuosikausia enkä valitettavasti edes muista alkuperää. Tällä kertaa oli aikaa käydä ihailemassa myös toisen kerroksen suomalaisen taiteen tarinaa uusitulla esillepanolla. 




Viikonloppuun mahtui myös illallinen Shelter Helsingissä, mutta varsinainen yllätysvisiitti tuli tehtyä BasBas & Staff Wine Bariin, kun mietittiin mihin mentäisiin lasilliselle. Luojalle kiitos, että paikka muistui mieleeni! Olen yrittänyt monta kertaa saada varattua pöydän BasBasista siinä onnistumatta ja nyt päästiin edes lähelle ravintolan makumaailmaa. Baari oli ääriään myöten täynnä, mutta mahdutimme remmimme tiskille aitiopaikoille. Toinen toistaan upeampia viinejä ja entäs ne pienet suolapalat! Ah, tällaiset hetket saavat harmittelemaan sitä, etten asu Helsingissä. (En kyllä oikeasti sitä edes halua.) Taisimme kaikki rakastua niin ruokaan kuin intohimolla työhönsä suhtautuvaan henkilökuntaankin. Suosittelen!


Ponzu-siikaa. 

Maa-artisokkasalaattia. 

Kulman muikut aiolilla. 



Raflassa ja hotlassa - Shelter Helsinki & Radisson Blu Seaside

keskiviikko 16. marraskuuta 2016


Vietin viime viikonloppuna jo kolmansia pikkujouluja ravintola Shelterissä, kun lähdin Tampere Food Clubin kanssa ekskursiolle Helsinkiin. Marrastauti ei ollut vielä hellittänyt otettaan, mutta niin vain selvisin loistavasti muiden mukana. Pääkohteenamme oli Katajanokan rantaan elokuussa avattu Shelter, joka halusi tarjota illallisen. Otin kutsun iloiten vastaan, sillä olin seurannut mediasta ravintolan syntymistä ja odotin paikan olevan mieluinen. En ollut myöskään koskaan päässyt maistamaan köökissä hyörivän Teemu Laurellin tuotoksia, joten olin mielissäni, että kalenterissa oli tilaa.

Hämyinen ja lämmin fiilis johdattivat meitä iltaan. Teemun lisäksi ravintolan taustalla pyörivät Mia Stjerna, Antti Asujamaa ja Lennart Sukapää ovat onnistuneet luomaan tilaan mukavaa tunnelmaa. Punatiiliseen rakennukseen ja merenrantaan erinomaisesti sopiva sisustus. Alkuillasta asiakaskunta koostui vähän vanhemmista seurueista ja pariskunnista, lapsia unohtamatta. Selittynee helposti kellonajalla, sillä menimme illalliselle ennen kuutta.




Kuohuvaa nautittuamme saimme herkutella myös Shelterin leivällä ruskistetun voin kera. Erinomaista! Siinä samalla fiilistelin astioita, jotka googletin nyt keraamikko Anna Tuovisen tekemiksi. Lasissa kupli bulgarialainen 2015 Blanc de blanc, Eduardo Miroglio - Nova Zagora.

Alkuruoaksi söimme kukkoterriiniä, linnunmaksamoussea, hillottua rusinaa ja pähkinää. Pehmeää ja ripaus rouskuvuutta. Ennen kuin olin edes maistanut ruokaa, iloitsin siitä, että lautasella oli jotain sellaista, mitä en muista ravintoloista ole saanut. Samettinen makuyhdistelmä kuplien kera.


Pääruoaksi saimme Grönlannin sinipallasta, punajuurta, savustettua smetanaa ja katajanmarjalla maustetulla beurre blanc -kastiketta. Kala oli kyllä paistettu hyvin, mutta mietin vain löytyykö kala WWF:n punaiselta (vältettävien) listalta. Sinipallas olisi kaivannut ripauksen suolaa, mutta yhdessä punajuuren kanssa maku tasapainottui sopivasti. Myöhemmin Teemu sanoi, ettei kyseessä ole uhanalainen laji, mutta kalaoppaan mukaan se on sekä harkittavien että vältettävien listalla. Riippuen pyyntipaikasta ja -tavasta. Sinipallas maistui minulle kyllä erittäin hyvin, mutta onneksi kala ei ole menulla tällä hetkellä. Ruokajuomana vuoden 2015 Gruner Veltliner, Ebner-Ebenauer - Poysdorf, Itävallasta. 

Mansen muijien Anna ja Emmi työn touhussa. 


Jälkiruoaksi maistelimme vielä kurpitsansiemenjäätelöä, kurpitsakreemiä ja lakulla maustettua kinuskia. Sesonkiannos komppasi ihan hyvin eikä ollut liian makeaa.

Kokonaisuutena ravintola vastasi kyllä odotuksiin: tunnelma oli samaan aikaan herkkä ja rouhea. Kauniit annokset, muttei sisällöltään piiperrystä fine dining -ravintoloiden tyyliin. Selkeitä ja puhtaita makuja, mutta kuitenkin minulle uusia kokonaisuuksia. Olin odottanut ruoalta asteen verran enemmän, mutta nyt mietin vain, että olisiko lisäsuola muuttanut ruoan astetta paremmaksi. Shelterin kaltaista ravintolaa ja tunnelmaa ei Tampereella ole, mutta en saanut ravintolasta oikein otetta. Jää pukematta sanoiksi se, mikä ravintolassa koukutti, mutta haluaisin istahtaa syömään vielä uudestaankin. Pitkän menun. Juuri tällaisesta rentoudesta pidän.


Illallisen jälkeen siirryimme suoraan yläkertaan Rusty Bariin drinkeille. Loistava valinta, vaikka baari olikin melkein tyhjä kellon lyödessä niin vähän. Tunnelmaa riitti hämyisen sisustuksen ja musiikin myötä. Näistä kännykkäkuvista sitä ei ikävä kyllä huomaa. Juoma oli erinomainen ja drinkin mukaisesti on pakko todeta Lucky to be alive

Savusuolaa-blogin Janica drinkin metsästyksessä. 


Majoituimme Ruoholahdenrannassa Radisson Blu Seasiden tarjoamissa huoneissa. Hotelli on tuttu vuosien takaa, mutta viime yöpymisestä on jo aikaa. Nautimme hotellin aulabaarissa pientä purtavaa ja alkudrinkit ennen illalliselle lähtemistä. Inkiväärinen juoma oli juuri passeli flunssan kourissa kärvistelevälle porukalle. Vielä jos valaistusta saisi tunnelmallisemmaksi, voisin nähdä itseni uudestaankin aulabaarissa istumassa. 




  


Hotelli oli positiivinen yllätys paristakin syystä. Huoneessa oli mahdollisuus keittää kahvit tai kaakaot! Pieni seikka, mutta minulle niin tärkeä. Ja joka puuttuu monesta fiinistäkin hotellista. Toisekseen aamiainen oli erinomainen! Ruokailutila oli mahtavan avara eikä noutopöydissä tarvinnut muihin törmäillä. Mitään varsinaisia erikoisuuksia en tarjoilusta bongannut, mutta esillelaittoon ja palveluun oli selvästi panostettu. 

Kantoja ei kattoon näissä pikkujouluissa heitetty, mutta varsin onnistunut reissu kaiken kaikkiaan. Ruoka maittoi, juttua piisasi ja aamiaisella katsoimme toisiamme varsin väsynein silmin. Kiitos Shelter & Radisson Blu Seaside! Ensi bloggauksessa luvassa myös Helsinki-fiilistelyjä.





Vegemaniaa ja kirja-arvonta

maanantai 14. marraskuuta 2016


Cozy Publishing lähetti minulle arvostelukappaleeksi Manuela Boscon Vegemania-kirjan ja sen myötä annoin jälleen ajatuksen vegaaniudelle. Ruokavaliolle ilman eläinkunnan tuotteita.

Kasvisruokavalion noudattaminen on ollut jo pitkään kasvussa ja siinä kyljessä myös vegaanius. Monet kerrat on tullut juteltua aiheesta kotonakin ja mietittyä, olisiko minusta kasvissyöjäksi. Vastaus on ei, sillä rakastan kalaa, kananmunia ja juustoja. Sen sijaan ilman lihaa pärjäisin varmasti ihan hyvin. Jos oikein yrittäisin, voisin varmasti vältellä kalaa ja juustojakin. Mutten vain halua. En myöskään sano, etten koskaan voisi olla vegaani. Toisaalta täytyy muistaa, että vegaanius tarkoittaisi myös sitä, etten ostaisi vaatteita, joissa on nahkaa tai villaa. Luulenpa, että moni on vegaani vain ruokavalioltaan. Koska tänä päivänä on helppoa syödä kasvisruokaa huomaamatta sen olevan "kasvisruokaa", uskon siihen, että myös vegaaniruoalle käy samoin. Että jonain päivänä ihmiset eivät kiinnitä siihen niin paljon huomiota vaan vegaaniruoasta on tullut osa arkea. Makumieltymykset voivat muuttua vanhallakin koiralla.

Omaan ruokavalioon vegaanisia ruokia on ollut helpointa sovittaa aamiaisen kautta. Smoothiet, mehut, tuorepuurot ja tahnat on helppo ujuttaa pöytään. Ylipäänsä kokkailemalla kasvisruokaa entistä enemmän, tulee valmistettua täysin vegaanista ruokaakin. Kasviskeitto, johon normaalisti laittaisi kermaa, on helppo pyöräyttää vegaaniseksi korvaamalla kerma esimerkiksi kaura- tai soijamaidolla. Totuttelua se vaatii, mutta ei ole mitenkään mahdotonta. Itsellä useimmiten käy niin, että keitto jää ilman kermaa tai sen korviketta.

Vegemania-kirjasta päädyin tekemään ensimmäiseksi vegemayoa. Kun tavalliseen majoneesiin tulee kananmunia ja öljyä, vegeversio valmistetaan cashewpähkinöistä. Jätin majoneesin aika karkeaksi, jolloin siitä jäi puuttumaan majoneesin pehmeys. Mikään ei kuitenkaan estä pyörittämästä pähkinöitä kauemmin ja tekemällä siitä veden avulla hienompaa. Öljyäkin voisi käyttää, mutta halusin tehdä vegemajoneesin kirjan reseptin mukaisesti. Ei hassumpaa. (Ohje löytyy kuvien alta.)



Rapeat lohkoperunat vegemayolla 2-3 henkilölle

5-10 perunaa
3-4 rosmariininoksaa

Vegemayo

2 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
1-2 tl Dijon-sinappia
ripaus chiliä (itse käytin cayennepippuria)
1 limen mehu
(vettä)

Pese perunat hyvin ja leikkaa lohkoiksi. Nosta ne pellille leivinpaperin päälle rosmariinien kanssa ja paista 200 asteessa, kunnes perunat ovat kauniin ruskeita.

Kaada cashewpähkinöistä vesi pois. Laita majoneesin ainekset tehosekoittimeen ja pyöritä, kunnes majoneesi on sileää ja sopivan paksuista. Lisää tarvittaessa vettä saadaksesi majoneesista tahnamaisen.



Majoneesin lisäksi kokeilin paria muuta kirjan reseptiä. Koska olen ollut kipeänä ja ääni on ollut poissa kokonaan, teki mieli raikkaan parantavaa juomaa. Lasiin päätyi varsiselleristä, inkivääristä, appelsiinista ja kurkusta tehty viherjuoma. Kylmästä ja talvisesta säästä huolimatta oikein oiva setti niin aamujuomaksi kuin kurkkukivun helpottajaksi. Meille kirpeiden makujen rakastajille.

Tuorepuurot ovat entuudestaan tuttuja ja Vegemaniastakin löytyi muutamat reseptit. Manuela näyttää kuitenkin olevan niin hulluna hedelmiin, että kirjassa on puuroja enemmän makeita bliss bowlseja eli erilaisia jäätelöitä ja vanukkaita. Banaanit esiintyvät reseptissä kuin reseptissä, joten jos et ole suuri banaanien ystävä, tämä kirja ei ole sinua varten. Pidän itsekin hedelmistä, mutta jotenkin suurten määrien syöminen mietityttää, koska hedelmät tuodaan pääasiallisesti kaukaa maailmalta. Banaanien kasvattaminen kuluttaa hirveästi vettä ja ne kuljetetaan Suomeen raakoina kypsymään varastoihin.

Kirjan reseptit ovat todella helppoja ja niiden avulla voi nopeasti päästä sisään vegaaniseen ruokavalioon. Samoja raaka-aineita käytetään läpi kirjan, joten suuria valikoimia erilaisia raaka-aineita ruoat eivät vaadi. Reseptit painottuvat salaatteihin, raakoihin ja kylmiin ruokiin. Manuela Boscon ruokavaliosta on 70-80 % hiilihydraatteja, 10-15 % proteiinia ja 10-15 % rasvaa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kirjan ohjeissa ei juurikaan käytetä kasvisruokakirjoille tyypillisesti papuja ja öljyn käyttö on minimaalista. Salaatinkastikkeetkin valmistuvat pähkinöistä.

Kenelle? Tämä kirja on oiva valinta banaanin rakastajille ja niille, jotka eivät ole niin virtuooseja keittiössä. Kiireisille kaupunkilaisille. Kauniiden keittokirjan ihailijoille.


OSALLISTU ARVONTAAN! Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa Vegemania-kirja. Kerro mikä sinut on saanut kiinnostumaan vegaanisesta ruokavaliosta ja voit voittaa kirjan omaksesi tai pukinkonttiin. Osallistumisaika päättyy maanantaina 21.11.2016 klo 23.59. Arvon kirjan tiistaina ja ilmoitan voittajalle sähköpostitse. 

Edit: arvonta on suoritettu ja kirja lähtee Veeralle. Onnea! 
"Ystäväni on vegaani ja hänen kauttaan olen huomannut kuinka herkullista vegaaniruoka voi olla. Tämä on avannut silmäni mahdollisuudelle ruveta vegaaniksi."


Raflassa - Café Europa, Naughty Brgr, Barmacia, Dining 26 & Majava Baari

torstai 10. marraskuuta 2016



Viime viikolla pääsin kuin varkain mukaan pienelle baari- ja raflakierrokselle, kun lähdimme Tampere Food Clubin bloggareiden kanssa tutustumaan Aleksanterinkadun tarjontaan. Tuntuu suorastaan huvittavalle kirjoittaa näin, sillä vaikka Tampere ei ole kovinkaan iso kaupunki, minulle uusia kahviloita, baareja ja ravintoloita on käymättä vaikka kuinka paljon. Niin tälläkin kadulla.

Kun Asikaine kirjoitti, että tällainen yhden illan aikana baarista toiseen kiertäminen sopisi hyvin pikkujoulujen ohjelmanumeroksi, muistui mieleen omat suunnitelmat kavereiden kanssa. On tullut puhuttua moneen otteeseen pubikierroksesta, jossa tarkoituksena olisi käydä juomassa aina yksi juoma ja vaihtaa sitten seuraavaan paikkaan. Viimeksi kun tästä puhuimme, innostuimme toki kovastikin, mutta totesimme samaan hengeen, ettei sille ollut aikaa. No, totta kai sitä aikaa jostain löytyisi, mutta todellisuudessa kierros taitaisi olla meille liikaa. Ei sitä joka pubissa jaksaisi olutta tai siideriä litkiä. Mutta tällainen citykierros samassa korttelissa kuulostaa helpommin toteutettavammalta. Ja kierroksen pointtihan voisi olla myös ruoka.



Meidän tourneemme alkoi kokoamalla poppoo kasaan Café Europassa. Kaupungin maineikkain kahvila-baari jo 20 vuoden takaa. Aikojen alussa paikka hurmasi sisustuksellaan ja olohuonemaisuudellaan ja samasta syystä poppoo viihtynee siellä edelleen. Nachot, leivät ja salaatit maistuvat siinä missä musiikkikin.



Sitten olikin uuden raflan vuoro. Akseli Herlevin luotsaama Naughty Brgr on tuttu Helsingistä, mutta pari kuukautta sitten saimme burgeripaikan Tampereellekin. Olen todennut aiemmin moneen otteeseen, etten oikein ole hampurilaislikka. Enemmän maistuu pizza ja kanansiivet. Tilanne on sen verran muuttunut, että nykyään kyllä pidän hampurilaisista, mutta yleensä entistä enemmän, mikäli jätän ranskalaiset ja muut lisukkeet väliin. Naughtyssa sitä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä mielestäni juuri lisukkeet ovat ravintolan parasta antia. Pimpatut ranskalaiset ja friteerattu mac n cheese jäi maistamatta, mutta bataattiranskalaiset ja jäävuorisalaatti pekonilla ja homejuustolla (wedge of iceberg) olivat erinomaisia. Eipä sillä, niin oli juustohampurilainenkin. Harmittaa vain, etten ottanut kasvishampurilaista niin kuin olin aivan ensimmäiseksi suunnitellut. Jäi ensi kertaan uutta maisteltavaa!







Hampurilaissetin jälkeen olo oli asteen verran tukala ja olin kauhuissani siitä, että Barmaciassakin olisi purtavaa tarjolla. Ei onneksi aivan heti sisään astuttuamme. Leon Aguilera otti meidät iloiten vastaan ja lupasi pyöräyttää kaupungin parhaimmat drinksut. Annukka oli hehkuttanut suureen ääneen chili-margaritan upeutta, joten sellaisen minäkin sitten halusin. Jäätävän ihana ja tymäkkä juoma oli paras jälkiruoka hampurilaisen jälkeen! Olen käynyt Barmaciassakin aiemminkin nauttimassa cocktailit eikä voi muuta kuin suositella. Pojat taitavat myös alkoholittomat juomat, kantsii maistaa!

Barmacia valmistaa kaikki drinkkien makusiirapit, mezcalit, nachot, kastikkeet ja muut purtavat alusta alkaen itse. Maistoimme tamaleita, mutta sen enempää en ravintolan ruokaa ole vielä päässyt maistelemaan. Anna kehui ruoan taivaisiin ja Emmi on käynyt perheineen syömässä meksikolaisen brunssin. Ja kappas, taas on yksi paikka, johon täytyisi ehtiä istumaan alas pidemmäksi aikaa ruoan ääreen.






Arto Rastaan Dining 26 on jäänyt minulta kokematta. Muistelen paikalle olleen viime jouluna pop up -jouluravintolan ja muistan oikein. Välimeren, Marokon ja Libanonin makuihin keskittyvä ravintola on avannut ovensa sitten tammikuussa ja minä astun ovesta ensimmäisen kerran sisään marraskuussa. Omituista. No, pienet maistiaiset vakuuttivat ja ravintola jätti jälkeensä makumuiston ja aion astua sisään uudemmankin kerran.

Pöytään kannettiin lämmintä parmesaani-rosmariinileipää tzatsikilla, egyptiläistä makkaraa paahdettujen kikherneiden ja tomaatti-korianterisalsan kanssa sekä uuniomena-baklavaa laventelijäätelöllä ja kardemummakinuskilla. Herkuttelin pöydässä mauilla, joita yleensä saan vain kotona. Mahtavaa, että tällainen makumaailma löytyy Tampereeltakin. Ja parasta on se, että kaikki annokset maksavat 10 euroa, joka tarkoittaa auttamatta sitä, että yhden illallisen aikana ehtii nautiskella useampiakin makuja pöytäseurueen kera. Toki valittavissa on menutkin, mutta yhtä lailla sisään voi tormata vain yhdelle annokselle ja viinilasilliselle.






Aleksanterinkadun kierros päättyi Majavaan. Helsingistä Tampereelle kotiutunut baari, jonka tilalla oli aiemmin Minibaari. Äkkiseltään en sanoisi Majavan olevan ykkösvalintani, mutta kun tarkemmin asiaa mietiskelin, totesin sen olevan huomattavasti miellyttävämpi paikka istua iltaa kavereiden kera kuin yökerhon. Rento meininki ja porukka pysyy hienosti kasassa.



Ilta oli onnistunut ja mikä tärkeintä - kenellekään ei jäänyt nälkä! Siirtymiseen ei kulunut aikaa, koska siirryimme vain ovelta seuraavalle. Juoma oli hyvää, seura parempaa ja täti-ihminen pääsi pitkästä aikaa baariin.

Kiitos kaikille ravintoloille! Kumarrus myös kaikille seuralaisille: Asikaine, Magicpoks, Mansen muijat, Savusuolaa, Emmi Nuorgam, Sivumaku, Chef Santeri, Sami Sänpäkkilä, Akseli Herlevi ja Arto Rastas!
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.