Perinteinen omena-piimäpiirakka

keskiviikko 28. syyskuuta 2016


Kun viime talvena sain Cozy Publishingilta uuden Ruokakirjan, olin rehellisesti sanottuna pettynyt. Tiesin kirjan kaiken hehkutuksen perusteella olevan kaunis. Tiesin kansien välistä myös löytyvän perinteisiä suomalaisia ruokia. Ruokia, joita itse olen syönyt lapsuudessani. Mutta olen syönyt niitä niin paljon, etten kovinkaan usein haikaile niiden perään. Ja toisekseen, monet niistä ruoista ovat sellaisia, joihin en reseptiä kaipaa. Osaan ainesosat ulkoa ja muistan mitä astioita ja kulhoja äiti ja isä käyttivät tehdessään omia bravuureitaan. Ruokakirjaa selaillessa ei tullut sellaista fiilistä, että teenpäs täältä sitä ja tätä. Kerran miehen ollessa matkoilla päätin kuitenkin tehdä jauhelihakastikkeen kirjan ohjeella ja siitä ei tullut hyvää. Nostin kirjan hyllyyn. 

Kun nyt syksyllä kannoin puutarhalta omenia kotiin, teki pitkästä aikaa mieli omenapiirakkaa. Sitä perinteistä pellille tehtyä, jossa on vain pakolliset aineet eikä se ole liian makea. Leivontaohjeiden ainesten suhteet eivät ole taltioituneet muistiini, koska leivon niin harvoin. Perinteisen piirakkareseptin etsiminen netistä ei kuitenkaan houkutellut. Onneksi muistin Ruokakirjan, josta löysin kaipaamani ohjeen. Omena-piimäpiirakan, jossa piimän sijaan voi käyttää maustamatonta jogurttia. Samalla se iski tajuntaan. Nyt ymmärsin, että suomalaisten klassikkoreseptien tulee löytyä nimenomaan keittokirjan sivuilta. Reseptien tulee olla yksinkertaisia, jolloin ne ovat helposti muokattavissa omiin mielitekoihin. Ja jos sitä lapsuuden jauhelihakastiketta on tottunut tekemään omalla tyylillä, sillä on sallittua jatkaa. Mutta tärkeää on, että klassikot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Vielä tärkeämpää se, että niitä klassikoita tehdään yhdessä ja luodaan uusia kotiruokaherkkuja. Kaisa Nieminen ja Riikka Kantinkoski ovat tehneet upean työn kootessaan omat muistonsa kirjojen sivuille ja tallentaessaan oman sukupolvensa herkkuruoat seuraavien sukupolvien nautittavaksi. 

Ruokakirja on nappivalinta kaikille, jotka eivät syö lapsuutensa klassikoita muualla kuin työpaikan ruokaloissa. Kaikille, jotka eivät osaa kokata ja kaipaavat kotipatojen ääreen.



Omena-piimäpiirakka (pellillinen)

Taikina:
120 g voita sulatettuna
2,5 dl sokeria
4,5 dl piimää tai maustamatonta jogurttia
7,5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria

Päälle:
8-10 omenaa viipaloituna
1-2 tl kanelia
2 rkl sokeria

Koristeluun:
tomusokeria

Sekoita kaikki taikinan ainesosat kulhossa. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Pese omenat ja poista omenaporalla kodat. Leikkaa omenat kuorineen viipaleiksi. Lado viipaleet vieri viereen taikinan päälle. Ripottele päälle kanelia ja sokeria. Paista 200 asteessa 30 minuuttia. Kokeile piirakan kypsyyttä tarvittaessa tikulla. Mikäli tikkuun ei jää taikinaa, piirakka on valmis.

Anna piirakan jäähtyä ja koristele halutessasi tomusokerilla. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Kesäkurpitsamunakas uunissa

tiistai 27. syyskuuta 2016



Suurena kananmunien rakastajana hämmästyin, kun huomasin, etten ollutkaan jakanut teille yhtä suosikkilounastani. Tai illallistani. Kyseessä on uunissa kypsennetty munakas, joka on niin kuohkea ja herkullinen, ettei mitään rajaa! Bongasin reseptin viime vuonna Truly Kiran Max 30 min -kirjasta, jossa munakas on tehty punajuuresta. Punajuuri-fetaversio on taivaallinen! Makua voi kuitenkin viedä mihin suuntaan tahansa ja viimeksi paistoin munakkaan kesäkurpitsalla, yrteillä ja tomaateilla. Mikäli munakasta jää yli, loput palat voi sujauttaa vaikka aamiaisleivän väliin. Loistava arki-illan pelastaja, johon voi upottaa mukavasti jääkaapin tähteitäkin.

Kesäkurpitsamunakas uunissa 2 henkilölle lounaaksi tai illalliseksi

200 g kesäkurpitsaa raastettuna (punajuurta, porkkanaa, mustakaalia jne.)
1 pieni punasipuli hienonnettuna
1 rkl oliiviöljyä
6 kananmunaa
100 g fetaa tai muuta juustoa murusteltuna
1 dl tuoreita yrttejä hienonnettuna
4 rkl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
suolaa, mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Kuumenna uuninkestävällä paistinpannulla öljyä ja paista kesäkurpitsaa ja sipuleita, kunnes ne ovat pehmeitä. Sekoita välillä. Mikäli teet munakkaan punajuuresta, paistoaika on hieman pidempi.

Riko kananmunat sillä välin kulhoon. Lisää feta, yrtit ja jogurttien munien joukkoon ja sekoita.

Kaada munaseos kesäkurpitsaraasteen päälle ja nosta paistinpannu uuniin 10-15 minuutiksi tai kunnes munakas on hyytynyt. Valmista sillä väliin munakkaan kylkeen mieluinen salaatti.


Miso-munakoisokeitto

keskiviikko 21. syyskuuta 2016


Glorian Ruoka&Viini -lehden edellinen numero oli täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia kasvisruokareseptejä ja niistä iloisina olemme jo muutamat ruoat kokkailleet arkikiireiden keskellä. Toistaiseksi paras löytö on ollut tämä helppo ja lempeä munakoisokeitto keitetyillä kananmunilla. Lempeydessään voittaa pinaattikeiton mennen tullen ja tuo mukavasti japanilaishenkeä ruokapöytään. Lehden toimituksen mukaan lohturuokaa ja näin todella on. Voisin lusikoida tätä useampanakin iltana sen sijaan, että tuskailen sen kanssa, mitä tänään taas syötäisiin. Suosittelen!

Miso-munakoisokeitto 4 annosta

2 (500 g) munakoisoa
2 rkl öljyä
8 dl vettä
4 annospussia / 4 rkl misokeittoaineksia
1-2 rkl sitruunamehua

Lisäksi
4 kananmunaa
4 retiisiä
1 dl ituja

Kuori munakoisot ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Paista munakoisoja öljyssä miedolla lämmöllä 10 minuutin ajan. 

Keitä kananmunat koviksi (7-8 min) ja jäähdytä kylmässä vedessä. Pese ja viipaloi retiisit. Huuhdo idut. 

Kiehauta vesi kattilassa ja sekoita misokeittoainekset veteen. (Huom! Misojen mauissa ja koostumuksissa on suuria eroja, joten määrä voi vaihdella suurestikin.) Lisää munakoisot ja kiehauta. Anna hautua kannen alla muutama minuutti ja soseuta keitto. Mausta sitruunanmehulla ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. 

Tarjoa keitto kananmunien, retiisien ja itujen kanssa. 



Dijon-sinapissa ja kermassa kypsennettyä kanaa

torstai 8. syyskuuta 2016


Kun olimme viikonloppuna keränneet mökiltä hyvät satsit papuja, härkäpapuja, mangoldia ja yrttejä, tiesin haluavani ranskalaista ruokaa. Yksinkertaista ja maistuvaa sesongin parhaista raaka-aineista. Pitkästä aikaa teki myös mieli kanaa, joten pyysin miestä tuomaan sitä kotiin tullessaan. Alkuperäisessä ohjeessa ruokaan oli käytetty kania, mutta päätin vaihtaa sen lennossa kanaan ja herkutella ranskalaisfiiliksissä maanantain kunniaksi. Ruoka sopisi ehkä pikemminkin sunnuntaipöytään, mutta meillä maanantait vaativat ekstrahoivaa. Ja ei ole olotilaa, mitä Dijon-sinappi ei parantaisi! Suosittelen käyttämään tähän nimenomaan Dijonia, sillä suomalaiset sinapit ovat aivan liian makeita tuomaan ruokaan haluttua makuvivahdetta. Ja kun ruoka syöty, ota luut talteen, sillä niistä saat keitettyä oivan kanaliemen ranskalaiseen kesäkurpitsagratiiniin. Seuraava resepti on jo tulilla!

Dijon-sinapissa ja kermassa kypsennettyä kanaa 4 henkilölle
resepti mukaeltu Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan -kirjasta

4 maalaiskanan koipea tai luullista rintapalaa
3 rkl pehmeää voita
suolaa, mustapippuria
2 rosmariinin oksaa
3 rkl dijonsinappia
2 dl kuivaa valkoviiniä
4-8 valkosipulinkynttä
(2 dl kuohukermaa)
1 prk crème fraichea

Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Hiero voi kanankoipien pintaan ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Sivele pintaan vielä sinappia ja nosta kananpalat uunivuokaan. Lisää viini ja valkosipulinkynnet joukkoon kuorineen. Paista koipia uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.


Sekoita kerma ja crème fraiche keskenään ja sivele koipien pintaan. Vuole pintaan vielä muutamat voinokareet. Kypsennä kanoja vielä 25 minuuttia.


Tarkista kanankoipien kypsyys pistämällä paksuimpaan kohtaan veitsen kärjellä. Mikäli kanasta tuleva neste on kirkasta, kana on kypsää. Mikäli haluat kanankoipien pintaan lisää väriä, laita koivet vielä hetkeksi uuniin grillivastuksen alle.

Tarjoa riisin ja hyvän salaatin kera. Me söimme lisukkeena paistinpannulla paistettua mangoldia ja härkäpapuja sekä sikuri-rucolasalaattia Dijon-sinappikastikkeella.

P.S. Mikäli kastiketta jää yli, säästä sekin ranskalaiseen kesäkurpitsagratiiniin.



Raparperi-tilli-kehäkukkasuola

keskiviikko 7. syyskuuta 2016


Suola on ehdottomasti keittiön tärkein mauste ja olen siihen sanalla sanoen hulluna! Enimmäkseen käytän suolaa tietysti puhtaasti ruoanlaittoon, mutta olipa sitten kyseessä sormisuola tai kukilla maustettu suola, saatan napsia sitä ihan sellaisenaan. 

Lipstikkasuola on mahtava lihaliemen korvaaja ja yrteillä tai kukilla maustetuilla suoloilla saa näkyvyyttä ja ekstramakua esimerkiksi pikkusuolaisiin. Ei siis ihme, että innostuin, kun luin Kodin kuvalehdestä raparperi-tilli-kehäkukkasuolasta. Kehäkukkaa minulla ei ollut tarpeeksi enää kasvimaalla, mutta se ei mielestäni lopputulokseen vaikuttanut kovinkaan. Suolan kuningatar on nimittäin raparperi, joka oli jo sellaisenaankin suolan kanssa yhdessä mielettömän raikas yhdistelmä. Kun joukkoon lisättiin vielä tilliä ja kehäkukkaa - huh huh, mitkä tuoksut asunnossamme leijuivatkaan! Valmistin samalla kertaa useamman version suolasta: karkeamman, hienomman ja yhden version pelkästään raparperilla ja tillillä maustettuna. Herkkua!

Raparperi-tilli-kehäkukkasuola 4 dl 

2 raparperin vartta paloiteltuna (3 dl) 
1 dl tilliä 
2 dl kehäkukan terälehtiä
3 dl karkeaa merisuolaa

Kuumenna uuni 100 asteeseen. 
Laita raparperin palat tehosekoittimeen ja surauta ne pieniksi paloiksi. Lisää suola joukkoon ja hienonna lisää. Varo kuitenkin tekemästä sosetta. 
Levitä raparperiseos uunipellille ja anna kuivaa tunnin ajan. 
Sekoita tillit ja kehäkukat joukkoon ja anna suolan kuivaa vielä 3-4 tuntia. Sekoita puolen tunnin välein. 

Mikäli haluat suolasta hienompaa, voit hienontaa sitä vielä uudemman kerran tehosekoittimessa. Säilytä valmis suola tiiviissä lasitölkissä ja käytä sitä mausteena. 



Lipstikkasuola
Suolaa ruohosipulin kukista

Vihreän pauloissa

tiistai 6. syyskuuta 2016

Tillandsia Xerpgrafica eli ilmakukka.  
Kosmos.

Muratti.

Piilea.

Lankaköynnös.

Reunustraakkipuu.

Limoviikuna.

Pienen puutarhan pihassa kukkii edelleen, mutta ajatukset ovat jo kääntyneet kotiin huonekasveihin. Kesän osittain pimeässä verhojen takana lymyilleet kukat kaipaavat omille paikoilleen valoon tai varjoon. Reunustraappipuu lurpattaa ikkunalaudalla kuin huutaen pääsyä pimeämpään paikkaan ja piilea tahtoo auringon lähelle. Kukkien rakastaja ei malta olla ihailematta ilmakukkaa ja hamuamatta lisää vihreyttä ihailtavaksi. Syksyn tuntua, ihan selvästi.

Säilö & kokkaa läpi vuoden

maanantai 5. syyskuuta 2016


Juhlimme viime viikolla Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran uutta Säilö & kokkaa - herkullisia makuja ympäri vuoden -kirjaa ravintola C:ssa toimittajien ja bloggaajien voimin. Kyseessä on kahden ystävyksen ja kokkiammattilaisen ylistys säilömiselle. Kirja muistuttaa meitä monipuolisista säilömismenetelmistä sekä siitä, kuinka helppoa on saada kesän satoja ja makuja lautaselle talvikautenakin. Tai pikemminkin läpi vuoden. Säilöminen on myös yksi tapa valmistaa ruokaa ja viime vuosina esimerkiksi pikkelöidyt kasvikset ovat nousseet todella esille ruoanlaitossa. Minäkin olen tehnyt niitä useampaan otteeseen eikä ole mikään kumma nauttia yhtä purkillista kasviksia iltapalaksi tai alkuruoaksi. Kun molemmat kokit ovat säilöneet parhaita makuja talteen jo vuosien ajan, mikä onkaan luontevampaa kuin tehdä aiheesta kirja! Meitsi kiittää.



Ihastuttava Anna-Liisa Nikus on ottanut kirjan kuvat. 

Esimakua kirjan annista saimme kirjan julkkareissa. Tarjolla oli chilipikkelöityjä munia ja suolakuivattua sipulinkukkaa. Juuresleipää ja sen kanssa Ilkan tekemää tuorejuustoa, joka on tehty vadelmanlehtikombuchalla...öööö. Eli otetaan vadelmanlehtiä ja fermentoidaan (vrk), kuivataan (vrk), sitten keitetään tee ja sen jälkeen siihen lisätään kombuchasieni. Annetaan hapantua viikon verran ja sitten käytetään sitä vadelmateetä maidon ja kerman kanssa. Siitä saadaan sitten tuorejuustoa ja tuorejuusto on ruskeaa, koska vadelmanlehden entsyymit aiheuttavat reaktion. Jopas kuulostaa helpolta! 

Hapatettua pensaspapua, särkiparfaita, ilmakuivattua hanhenrintaa, pikkelöityjä kantarelleja, itsetehtyä ranskankermaa, hapanjuureen tehtyä ruisleipää, pikkelöityjä tomaatteja, ruusu-creme fraichella täytettyjä tuulihattuja, suolakuivatusta mateesta valmistettu brandade (missä on kuivatusta tillistä tehtyä öljyä). Santerin lapsuusmuistoista kumpuavaa inhokkiruokaa perunasta, sienistä ja sianlihasta sekä lopuksi vielä tyrniporkkanaa ja jogurttia lipstikalla maustetulla mustikkahillolla. Apua, mitä herkkuja saimme taas nautittavaksemme! Harmi vain, että yhteistyö kameran kanssa ei tuolloin illalla pelannut laisinkaan. 

Illan juomista vastasi Bache Benen Tanja. 






Kaprikset ovat suurta herkkuani ja tähän asti olen tyytyväisenä ostanut niitä kaupasta. Nyt halusin testata niiden tekemistä itse. Kotitekoiset kaprikset voi valmistaa joko raaoista tai kypsistä marjoista. Voikukan aukeamattomat nuput keväisin ajavat hienosti myös saman asian. Laitoin ensimmäisen satsin tulille pihlajanmarjoista. Lopputuloksesta ei vielä ole hajuakaan, sillä marjat ovat ensin viikon suolassa ja sitten vielä kuukauden etikkaliemessä. Toisen satsin tein myös puolukoista ja koska pakastimessa on herukoita ja karviaisia mielin määrin, aion testata kapriksia niistäkin. Kirjassa kapriksiin oli kuulemma käytetty kotimaisia viinirypäleitä. 


"Kaprikset"

Peitä lasiastian pohja hienolla merisuolalla ja asettele päälle marjat, jotka haluat suolata. Peitä marjat suolalla ja levitä uusi kerros suolaa päälle. Voit latoa marjoja niin monta kerrosta kuin haluat. Anna marjojen olla suolassa viikon ajan.

Jos suolattavat marjat ovat kovin nestepitoisia, niistä on hyvä valuttaa vesi pois päivittäin lävikössä ja tarvittaessa lisätä uutta kuivaa suolaa.

Viikon suolakuivaamisen jälkeen huuhtele marjoista liika suola pois siivilässä juoksevan kylmän veden alla. Valuta huolellisesti ja laita lasipurkkiin. Kaada purkki täyteen 123-lientä (1 osa väkiviinietikkaa, 2 osaa sokeria ja 3 osaa vettä) ja säilö kapriksia vähintään kuukausi. Siinä ajassa suolan ja nesteen tasapaino ehtii tasaantua.


Säilö & kokkaa innosti minua myös kokeilemaan uusia säilöntämuotoja. Normaalisti olen valmistanut kalan ruodoista maistuvan liemen keittämällä, mutta nyt kirjan ohjeistamana päätin kuivata niitä. Ruodoista valmistuu myöhemmin sitten helposti kalaliemi, keitto tai kastike. Tätä en vielä ole todentanut vaan saanut vasta kuivattua ruodot ja rangat.


Uutin myös rosmariiniöljyä kirjan innoittamana. Olen aiemminkin maustanut öljyä samalla tavoin, mutta olen valmistanut sitä vain yksittäiseen ruokaan. Nyt on tulevia kokkauksia varten pari pientä pulloa odottamassa käyttäjäänsä.


Tein viime viikolla myös perinteisiä pikkelöityjä raitajuuria ja porkkanoita sekä yrttisuoloja. Palataanpas niihin vielä myöhemmin uuden bloggauksen myötä. Varokaa, maaninen säilöjä on vauhdissa!

Säilö & kokkaa on kuin minulle tehty, sillä kirja antaa uusia vinkkejä monenlaiseen säilömiseen. Niin paljon kuin pidänkin mehuista ja hilloista, niitä kuluu meidän taloudessamme todella vähän. Teen hilloja kuitenkin mielelläni ja annan sitten sukulaisille eteenpäin. Tämän säilöntäkirjan myötä uskon yhä useamman niin suolaisen kuin makean säilykkeen jäävän kotikaappiin.

Säilöntäkirjan reseptit ovat sopivan yksinkertaisia ja niissä käytetään vain muutamia raaka-aineita. Teoksen voinee sanoa sopivan meille kaikille eivätkä ohjeet vaadi mitään erikoisia kokkaustaitoja. Reseptit ovat mukavan ajattomia ja uskonkin käyttäväni näitä ohjeita vielä parinkymmenen vuoden kuluttua. Kiitos pojat, tälle kirjalle on käyttöä!




Bataattipihvit fetalla ja kirja-arvonta

torstai 1. syyskuuta 2016



Kesä on jollain tapaa ohi enkä kyllä kaipaa sitä sellaisenaan enää yhtään. Menneet kuukaudet pitävät sisällään kyllä ihania juhlia ja tapaamisia ystävien kanssa, irtiottoja töiden keskellä, mielettömiä makuelämyksiä ja arkikin on ollut varsin miellyttävää. Mutta sitten toisaalta kesä on kyllä ollut todella hirveä. En tiedä miten sen pukisi sanoiksi, mutta ehkä riittää, että totean kesän olleen niin kiireinen. Siinä se hirveys tiivistettynä. Nyt olen muutaman päivän ajan yrittänyt laittaa arkielämää taas raiteilleen, jotta kiire ei olisi paikalla päivittäin. Siksi kai blogissakin on ollut niin hiljaista. Tällä viikolla olen useampana päivänä säilönyt puutarhan satoa talteen ja testaillut uusia reseptejä uusista keittokirjoista. Luvassa onkin muutaman bloggauksen verran vinkkejä uusista keittokirjoista ja niiden resepteistä. Koulujen uusien lukukausien alettua onkin ajankohtaista paneutua Viola Minerva Virtamon Opiskelijabudjetilla-kirjaan. 

Kirja antaa vinkkejä edulliseen ruoanlaittoon ja kertoo, mitä raaka-aineita opiskelijan kannattaisi pitää kaapissa aina valmiina. Tässä kirjassa ei hehkuteta halvan tonnikalan perään niin kuin minun muuttaessani pois kotoa. En innostunut itse nuudelipusseista tai makaroni-tonnikala-sötkotyksistä vaan kokkailin kotona ja kotitaloustunnilla opittuja ruokia. Muistan kyllä testailleeni uusia reseptejäkin, mutta kokkailu muuttui aika radikaalisti kuitenkin mennessäni kokkikouluun. Kyseessä oli ihan vain päähänpisto, mutta näin jälkikäteen olenkin huomannut sen olleen erittäin hieno sellainen! Opin käyttämään raaka-aineita monipuolisemmin ja hyödyntämään tähteet mestarillisesti. 

Opiskelijabudjetilla ei ole mikään ankea ja ruma penninvenyttäjän kirja, vaan erittäin kaunis tarjoten monipuolisen kattauksen reseptejä niin aamiaiselle kuin viikonlopuksikin. Ruoissa mennään selvästi maku edellä ja sen voi todella toteuttaa pienemmälläkin budjetilla. Ostamalla sesongissa olevia juureksia, hyödyntämällä tarjouksia, tekemällä isompia satseja kerralla jne. Keittokirjan reseptit ovat kasvispainotteisia, joten vähentämällä lihan syöntiä, säästöä tulee saman tien. Kirjassa on toki myös joitakin liha- ja kalaohjeita. Violan reseptit ovat sopivan yksinkertaisia ja antavat loistavan läpileikkauksen tämän ajan ruokakuvasta. Kirjan ruokia kokkailemalla saa mukavaa vaihtelua päivittäiseen ruokavalioon eikä keittiössä tarvitse viettää turhan paljon aikaa. 

Valmistin ensimmäiseksi yksinkertaista chili-kikherne-fetasalaattia viemään suurimman nälän pois. Samoista raaka-aineista syntyi myös nopeasti bataattipihvit, joiden reseptin jaan helpottamaan teidänkin arkeanne. Ne maistuvat loistavasti joko sellaisenaan tai lisukkeena. Bataatin tilalle voisi vaihtaa esimerkiksi myskikurpitsan ja kikherneiden sijaan käyttää valkoisia papuja. 




Bataattipihvit fetalla 3 annosta / 30 minuuttia

1 iso bataatti
4 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
4 kourallista pinaattia (käytin oman puutarhan antimista mustakaalia)
250 g säilöttyjä kikherneitä
ripaus cayennepippuria
100 g fetaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Pese ja kuori bataatti ja leikkaa reilun sentin paksuiksiksi viipaleiksi. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Lorauta päälle 2 rkl öljyä ja mausta suolalla. Paista bataattipihvejä uunissa noin 20-25 minuuttia, kunnes haarukka läpäisee bataattiviipaleen helposti.

Paista pannulla 2 rkl öljyssä pinaattia sekä valutettuja ja huuhdeltuja kikherneitä muutaman minuutin ajan. Kun pinaatti on pehmennyt, mausta se cayennepippurilla.

Ota bataattipihvit uunista ja nosta lautaselle. Lusikoi pinaatti-kikherneseosta päälle ja murustele fetajuustoa vielä pinnalle. Nauti sellaisenaan tai hummuksen kanssa.

* * *

Olitpa sitten opiskelija tai haluat käyttää vähemmän euroja ruokaa, sinulla on mahdollisuus voittaa tämä kirja itsellesi tai lahjoittaa se eteenpäin sitä tarvitsevalle. Kerro postauksen kommenteissa 8.9.2016 klo 18 mennessä, miksi haluaisit juuri tämän kirjan itsellesi tai kenelle haluaisit sen antaa. Arvon kirjan sunnuntaina ja ilmoitan voittajalle sähköpostitse.

Onnea arvontaan!

EDIT: Reiluuden nimissä olen poistanut tuplakommentteja samoilta vastaajilta. Välillä kommentit näyttävät tulevan useamman kerran.

EDIT: voittaja on arvottu ja Opiskelijabudjetilla-kirja lähtee Kauralle - onnea!
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.