Kun viime keväänä ostin kosmoskukan siemeniä, loin mieleeni kesästä tietynlaisen kuvan. Aurinkoisia päiviä, kukkaloistoa, surisevia kimalaisia ja viileää juomaa. Kosmoksen siemeniä kylväessä näin silmissäni niiden valloittaneen koko puutarhan. Kun taimet olivat kotona jo hyvässä kasvussa, ehdin epäillä sitäkin, että laitoinkohan kosmosta kasvamaan vähän turhan paljon.
Siinä vaiheessa kun karaistin taimia ulos, kaikki oli hyvin. Kun olin siirtänyt taimet pysyvästi ulos, kävi tietysti huonosti. Kylmä kevät tuulineen palellutti suuren osan taimista harsosta huolimatta. Loput seisoivat ylvään vantterina emalivannassa pihamaalla ja odottivat auringon lämpöä. Vain yksi kitunen kukka puhkesi kukkaan. Saakelin kesä. Mutta kyllä, aion kasvattaa kosmoksia vastedeskin siemenistä asti. Todistettavasti ne kukkivat kyllä, kunhan sade ei tule sotkemaan tilannetta. Tänä keväänä ajattelin lykätä ne suoraan maahan enkä edes miettiä esikasvatusta. Tai sitten ostan ne puutarhalta niin kuin niin monena aiempanakin kesänä.
Tänään vaihdoin talvehtineisiin pelargonioihin mullat ja otin puutarhavihkon mökiltä mukaan. Kasvilaatikoiden sisältöä täytyy hieman suunnitella ja siemenvarastot täydentää, mutta muuten ajattelin yrittää mennä löysin rantein kaiken keväisen kiireen keskellä. Panttaan innostumistani viimeiseen saakka.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.