Kerrankin ajoissa

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Monen vuoden jälkeen tuli kerrankin sima mieleen ajoissa. Jopa niin ajoissa, että on aikaa testailla useampi versio ennen vappua. Tänään laitoin tulille ihan tavallisen, perinteisen siman sekä inkivääriversion, jossa on mukana myös limeä. En tehnyt inkiväärisimaa linkin ohjeen mukaan vaan maustoin perinteisestä inkiväärillä ja limellä. Huomenna on edessä pullotus ja noin viikon kuluttua päästään maistelemaan ensimmäisiä pulloja. Seuraavaksi ajattelin testata greippiversion. Nam!

Kevätmielellä

Kukkia, yrttejä, värikästä ruokaa, kirkasta kynsilakkaa, kevätvaatteita. Niistä on mieli nyt tehty.
Sima tulilla kohti viikonloppua.

Mahtavan munakoisolasagnen ohjeen voit kaivaa viikonlopuksi mieheni arkistoista täältä. Meille kahdelle tässä ruoassa on ripaus romantiikkaa, sillä munakoisolasagne oli ensimmäinen itsetehty ruoka, jota mies tarjoili minulle kotonaan.

Hillitön hauki

lauantai 26. maaliskuuta 2011


Nyt tuli tehtyä paras kalaruoka pitkään, pitkään aikaan! Uusimmasta Glorian Ruoka & Viini-lehdestä löytyi japsihenkisen haukiruoan ohje. Toki kalaksi voi valita muutakin vaaleaa kalaa, kuten esim. kuhaa, ahventa tai turskaa. Ruoan valmistaminen on helppoa, jos kaapista löytyy jo ennakkoon japanilaisia raaka-aineita. Muussa tapauksessa kaupasta joutuu hakemaan kaapin täytettä tavallista enemmän. Sitä en tiedä, kuinka oikeaoppista japanilaista ruoka loppujen lopuksi on, mutta hyvältä se maistuu.

Kalamiestä ei kotoa löydy, joten suunnistimme viikon päätteeksi kauppahalliin kalakauppias Nygrenin pakeille. Mukaan lähti myös kaupungin parasta kylmäsavulohta viikonlopun aamiaisia piristämään. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että tässä perheessä vaimon huulille saa hymyn, kun pitää huolen, että kodista löytyy kukkivia kukkia, Dijon-sinappia ja kylmäsavulohta leivän päälle. )

Furikakella maustettu hauki

1-2 palaa tuoretta haukea tai muuta vaaleaa kalaa (kuhaa, ahventa) per ruokailija 

Marinadi

1 dl sakea
vajaa 1 dl mirinriisiviinietikkaa
1-2 rkl soijakastiketta
puolen sitruunan mehu
...
suolaa

Yhdistä marinadin ainekset kulhoon. Paista fileistä tarvittaessa nahka ja tarkista kaikki ruodot pois. Jos sinulla ei ole kalapinsettejä kotona, ruodot saa irti helposti myös kuorimaveitsellä.
Leikkaa fileet annospaloiksi ja nosta marinoitumaan kulhoon pariksi tunniksi.

Valmista furikake:
2 rkl vaaleita seesaminsiemeniä
2 rkl mustia seesaminsiemeniä
vajaa 1 tl merisuolaa
1 norileväarkki
1 ruukku punabasilikaa tai perillaa


Paahda seesaminsiemeniä ja suolaa kuivassa pannussa, kunnes siemenet saavat hieman väriä. Siirrä seos lautaselle jäähtymään. Meillä ei ollut mustia seesaminsiemeniä, mutta hyvin pärjäsi ilmankin.
Paloittele leväarkki ja leikkaa se pieneksi silpuksi. Vaihtoehtoisesti voit käyttää sauvasekoitinta leväarkin murentamiseen hienoksi.
Sekoita siemenet ja levä keskenään, lisää perilla vasta juuri ennen tarjoilua. Perillaan sijaan voi käyttää punabasilikaa tai jättää sen kokonaan pois. Leväarkki on mielestäni furikaken tärkein osa ja sitä ei kannata missään tapauksessa jättää pois.

Korianteri-fenkolisalaatti

1 iso fenkoli ohueksi viipaloituna
150 g sokeriherneitä ohueksi suikaloituna
1 pieni vihreä chili pieneksi viipaloituna
1 rkl öljyä
1 rkl mirinviinietikkaa
1/2 sitruunan mehu
....
1 ruukku korianteria
1 ruukku vesikrassia tai ituja

Wokkaa kasviksia nopeasti (30-60 sekuntia) pannulla öljyssä. Siirrä kasvikset kulhooon, sekoita mirin ja sitruunan mehu joukkoon. Anna kasvisten jäähtyä hetki. Lisää korianteri ja vesikrassi kasvisten joukkoon. Annostele salaatti lautasille valmiiksi. 



Kuivaa kalafileet talouspaperilla tai pyyhkeellä ja paista öljyssä melko kuumalla lämmöllä parin minuutin ajan molemmilta puolilta. Mausta suolalla.
Huom. Yleensä paistan kalat voissa, mutta tämä japanilaisruoka onnistuu vallan hyvin öljyllä.


Nosta kalafileet salaatin päälle ja ripottele furikake-seosta kalan päälle.

Huom! Kalan päälle tulevaa furikake-mausteseosta voi käyttää myös japanilaisiin paistettuihin kana- ja kasvisruokiin. Ohjeen mukainen määrä olikin niin suuri, että furikakea jäi seuraavillekin kalapäiville.

Puurot ja vellit

torstai 24. maaliskuuta 2011

Speltti-mustikkavispipuuro

Tein joskus talvella ensimmäisen kerran vispipuuroa spelttimannaryyneistä ja mustikoista ja kieli lähti mennessään! Jopa mieheltäni, vaikkei hän pidäkään puuroista juuri lainkaan. Tämän perusteella oletan, että tämä puuro olisi menestys myös lasten keskuudessa. Tänään töistä palatessa olin lähteä tuulen mukaan ja päätin tehdä tätä ihanaista vispipuuroa mieltä lämmittämään, kun kevät tuntuu olevan entistä kauempana.

Ohjeet löytyvät ryynipakettien kyljestä, mutta tässä lyhyesti mustikkaihanuuden ainekset:

Speltti-mustikkavispipuuro

1 l vettä
ripaus suolaa
1 ½-2 dl spelttimannaryynejä
2-4 dl mustikoita
½-1 dl sokeria oman maun mukaan

Vatkaa mannaryynit kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja hauduta joitakin minuutteja. Lisää mustikat ja sokeri ja anna hautua vielä hetken aikaa. Kun puuro on jäähtynyt, vatkaa se ilmavaksi. 

 

Toinen puurolöytömme viime syksyltä on ruismannapuuro, jota ei tarvitse vahtia hellan vieressä vaan puuron hautuessa voi käydä vaikka suihkussa tai imuroida kodin viikonloppukuntoon. Ja itse asiassa yön yli haudutettu ohrasuurimopuurokin tuoreiden marjojen tai hillon kera on tolkuttoman hyvää!

Ruismannapuuroa vadelma-punaviinimarja-mansikkahillolla

Vuoden ikäinen

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Viimeinen lomapäivä ja makoilin sängyssä puolille päivin. Iltapäivän siivosin raivokkaasti, jotta koti alkaisi näyttää kodilta eikä amerikkalaisen tavaranhamstraajan taivaalta. Siivouksen lomassa ajatukset lentelivät sinne tänne ja kaaoskin järjestäytyi hiljalleen mielessä. Ja kuinka ollakaan, huomasin blogini olleen pystyssä jo vuoden! Kovin on nopeasti aika mennyt ja kirjoituksiani näyttäisi lukevan muutkin kuin äitini ja anoppini, vaikkei juuri kukaan uskalla kommentoida kirjoituksiani. No, todistettavasti ainakin miehen sukulaiset ovat rohkeasti kokeilleet reseptejäni.

On uudistuksen aika ja muutin äsken tekstin fontteja ja blogin taustaväriä. Muitakin uudistuksia on luvassa, mutta en edes itse vielä tiedä, mitä uutta haluan blogiini. Sekin selvinnee tämän viikon aikana. Nyt kiinnostaisikin tietää, mistä aiheesta tai raaka-aineesta haluaisitte lukea & tietää enemmän, jotta voisin kehittää sisältöä monipuolisempaan suuntaan. Tällä hetkellä blogin kuvauksessa kerrotaan luvassa olevan arjen pieniä hetkiä, aiheita ei siis ole sidottu yksin ainoastaan ruokaan, vaikka sisältö tähän asti onkin keskittynyt ennen kaikkea siihen.

Kevään odotusta!
Syklaamit Firenzessä

Munakoisorullat

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Sunnantain värikäs lounas.

Munakoisoja tomaattikastikkeessa  neljälle henkilölle

3 munakoisoa
1-2 mozzarellaa
½ prk sardellifileitä tai anjovisfileitä
oliiviöljyä
suolaa
yrttejä: oreganoa, basilikaa, timjamia
parmesan-juustoa

Tomaattikastike:
1 prk tomaattimurskaa
1 sipuli hienonnettuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
ripaus sokeria
½-1 tl fenkolinsiemeniä murskattuna
suolaa, mustapippuria
loraus punaviinietikkaa

Viipaloi munakoisot pituussuunnassa ja ripottele päälle suolaa. Anna munakoisojen itkettyä puolisen tuntia leikkuulaudan päällä tai lävikössä.

Tee tomaattikastike freesamalla ensin sipulit öljyssä, lisää tomaattimurska ja anna hautua miedolla lämmöllä. Mausta kastike oman maun mukaan.

Kuivaa munakoisoviipaleet ja paista ne oliiviöljyssä paistinpannulla. Siirrä viipaleet sivuun ja anna niiden jäähtyä hetki. Asettele kunkin viipaleen päälle pala sardellifilettä ja mozzarellaa. Ripottele päälle yrttejä ja kääri munakoisoviipaleet rullalle.

Kaada tomaattikastike uunivuokaan ja asettele munakoisorullat päälle. Raasta parmesania päälle ja paista 200 asteessa 30-45 minuuttia. Tarjoile leivän kera.

Koira kodissa

Ihana irlanninsetteri oli hoidossa ja valloitti viikon aikana tuntemattomienkin sydämen. Tai ainakin sai hymyt huulille kävellessään keppi suussa pitkin lenkkipolkua. Jos koira saa suomalaiset hymyilemään, toivoisin kaikilla olevan kotonaan koiran.

Vihdoinkin valmista

Keittiö on viimein valmis! Olemme nauttineet itsetehdystä ruoasta jo viitenä päivänä - taivaallista! Take away-annosten noutaminen kotiin ja ulkona syöminen alkoi maistua puulta jo keittiöremontin alkuvaiheessa. Parempi ruoka, parempi mieli tuli taas todistettua.

Toivoin saavani uuteen keittiöön ison altaan, jätevaunun heti altaan viereen ja kumilattian. Nämä kaikki keittiöstä löytyvät ja joka päivä olen niitä ihastellut.

Ja miten naurettavilta nämä toiveeni tuntuvatkaan toisten kamppaillessa hengissä pysymisen puolesta Japanissa. Onneksi tuttavaperheellämme on kaikki hyvin. 
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.