Jos viime pääsiäinen
Pariisissa oli pelkkää syömistä,
Edinburghin juhannus ei jäänyt yhtään heikommaksi. Mies varasi pöydän pariin Michelin-ravintolaan ja saimme nauttia perinteisen Sunday Roastin ja
haggiksen lisäksi myös fiinimmästä tarjonnasta paikallisista raaka-aineista.
Parasta reissuissa on se, että pääsee maistelemaan paikallista ruokaa ja uusia ruokia ja makuja. Voi istahtaa kahvilaan milloin haluaa eikä tarvitse miettiä, joko lounastauko on päättymässä.
Edinburghin matka oli siinä mielessä erikoinen, ettemme poikkeuksellisesti käyneet museoissa lainkaan. Sen sijaan söimme, söimme, söimme ja söimme. Pitäisikö seuraavalla kerralla matkustaa kaupunkiin, jossa on enemmän historian havinaa? Toisaalta voisin lähteä Edinburghiin uudestaan, mutta toisaalta taas mieli haluaisi uutta nähtävää.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.