Menovinkki Ahlmanin Tilapuotiin

perjantai 2. joulukuuta 2016





Ahlmanin kartano ja ammatti- ja aikuisopisto on pirkanmaalaisille tuttu jo yli sadan vuoden takaa. Vanhan emäntä- ja isäntäkoulun opeilla on pyöritetty arkielämää monissa perheissä ja kaupunkilaislapset ovat käyneet ihastelemassa maatiaislehmiä keskellä kaupunkia. Minullekin Ahlman on tullut tutuksi jo vuosia sitten erilaisten tapahtumien myötä ja olemme ajelleet sinne myös ostamaan ruokatarvikkeita. Vanha kartanomiljöö on ainutlaatuinen, sillä koulun lisäksi pihapiiristä löytyy Tilameijeri, Maitobaari ja lisäksi se tarjoaa myös kokous-, juhla- ja majoituspalveluita. Opiskelijaravintola Kapustassa voi käydä nauttimassa Suomen parasta "kouluruokaa". Parasta siksi, että raaka-aineet saadaan omalta tilalta, aivan vierestä! Lounaalle en ikävä kyllä ole ehtinyt kertaakaan, mutta kovasti sitä on kehuttu. 

Nyt Ahlmanin Tilapuoti on kokenut pienen uudistuksen ja siellä on panostettu talon omiin tuotteisiin sekä kahvilatoimintaan. Tilapuotiin voi siis poiketa vain kahville tai ostamaan tuoretta leipää ja leivonnaisia, valmiita ruokia, oman tilan maidosta jalostettuja tuotteita (juusto, viili, jogurtti, piimä), oman tilan lihaa, jauhoja, mausteita, käsitöitä jne. Tällaisessa puodissa on ilo asioida, sillä tuotteiden alkuperää ei tarvitse ihmetellä, sillä ne on valmistettu Ahlmanin koulussa, tilalla tai lähiympäristön pientuottajien toimesta. 

Viime tiistaina oli ilo päästä juhlistamaan Tilapuodin uudistumista ja maistelemaan Ahlmanin herkkuja. Buffetpöydän suosikkini oli tämä annospala, jossa mallasleivän päällä oli Järkisärkeä ja savustettua jogurttia. Särkisäilykkeet ovat poikkeuksetta niin hyviä, että pakkohan sitä oli ostaa purkki mukaan. 


Luomuleipää ja maatiaisvasikankieltä, pikkelöityä porkkanaa ja meiramimajoneesia.


Munajuustoa ja luumuhilloa.


Maatiaismaitojäätelöä ja pähkinäkaramellia sekä Ahlmanin piimävanukasta ja tyrnikeittoa.


Luomuista taatelikakkua. Aah, mä rakastan taatelikakkua! Sopivan kosteaa ja kuivaa eikä mitään extrakuorrutuksia päälle.


Kassit keikkuen lähdimme avajaisista kassan kautta kotiin ja saamme nautiskella Ahlmanin tuotteista vielä pitkän tovin. Viilit ja leivät meni jo parempiin suihin, mutta viikonlopun aamiaiselle jäi onneksi omenamehua ja jogurttia. Ilta Ahlmanilla oli hyvä muistutus itsellekin siitä, että näin lähellä kaupungin keskustaa pääsee saman tien maalaismiljööseen ja voi käydä ostamassa tuoreita elintarvikkeita tukien perinteikästä koulutoimintaa. Ja jos joisin maitoa, kävisin hakemassa käsittelemätöntä maitoa suoraan Maitobaarista.


Ahlmanin perinteistä joulutoria vietetään lauantaina 10. joulukuuta klo 10-16. Luvassa on hevosajelua, joulupukin vierailu ja tietysti lähituottajien joulumyyjäiset.
Paikalle pääsee helposti bussilla 12 ja omalla autolla tuleville löytyy parkkipaikkoja pihapiiristä.

Ahlmanin Tilapuoti
Hallilantie 24, Tampere
avoinna ma-pe klo 9-17.30
la 10.12. ja 17.12. klo 10-16
pe 23.12. klo 9-15
(Aukiolot voi tarkistaa helposti Tilapuodin Facebookista.)

Perinteisten jouluruokien korvaajia

torstai 24. marraskuuta 2016



Joulu kurkkii jo ovella ja monet meistä miettivät joulupöydän ruokatarjontaa. Minäkin. Pidän jouluisista mauista, mikä tosiasiassa tarkoittaa sitä, että pidän siitä, että ruokia maustetaan mm. inkiväärillä, kanelilla, kardemummalla, neilikalla ja appelsiinilla. Pidän myös juureksista, mutta enää en juurikaan välitä joululaatikoista. Hyvät juurekset on muussattu valmiiksi pureksittuun muotoon ja makukin on enimmäkseen hakusessa. Kaiken lisäksi valmislaatikot hallitsevat joulun pyhinä eivätkä ne edes maistu juureksilta itseltään. Ja siltikin - rakastan lanttulaatikkoa! Olen monesti sanonut, että joulu ei ole joulu ilman lanttulaatikkoa. Nyt olen kuitenkin eri mieltä. Tein vajaa vuosi sitten elämäni ensimmäisen lanttukohokkaan ja rakastuin ensilusikallisella! Opin yhdestä kerrasta, että lanttulaatikko ei olekaan se autuaaksi tekevä. Ei myöskään se kaupan maksalaatikko. Itse tehty on niin paljon parempaa, testaa vaikka tämän reseptin avulla.

Jos sinulle ei perinteiset jouluruoat ja -laatikot maistu, älä väännä niitä väkisin keittiössä tai tyydy kaupan valmiisin versioihin. Tai tuunaa niistä valmislaatikoista entistä parempia. Voit ihan huoletta nauttia juureksista juureksina tai valmistaa niistä jotain uutta. Salaattikin on loistava laatikon korvaaja. Eikä mikään estä nostamassa joulupöydän pääjuurekseksi palsternakkaa tai juuriselleriä. Luokaa omia perinteitä tai nauttikaa joka vuosi uusista herkuista. Hyvä ruoka, parempi mieli.


Lanttukohokkaan valmistaminen ei ole lainkaan vaikeaa. Tärkeintä on muistaa, että syöjät odottavat lanttukohokkaan kypsymistä. Muussa tapauksessa kohokkaan ihana kuohkeus katoaa ja edessä on lättänä herkku. 



Rosollin sijaan voit valmistaa makoisaa juuriselleri-omenasalaattia lämminsavulohella.




Toinen loistava vaihtoehto rosollin korvaajaksi on punajuuri-riisisalaatti lämminsavusiialla. Toisaalta tämä on myös ruoka, joka on helppo valmistaa, kun kaapista löytyy hieman kalaa, hieman punajuurta ja hieman sitä sun tätä.



Juustoinen palsternakka-bataattivuoka on upean näköinen ja voimakkaasta juustosta huolimatta, juurekset ovat pääosassa. Bataatin sijaan voi käyttää myös porkkanaa.





Rakastatko juureksia, muttet jaksa hääriä keittiössä tuntikausia? Valmista jouluisat uunijuurekset ja mausta kylkeen tofua piparkakkusiirapilla.



Kun himoitset joululaatikoiden pehmeyttä, mutta haluaisit samaan aikaan nauttia myös juuresten ihanasta tuntumasta, valmista punajuuritimbaalit, paahdettua palsternakkaa ja hunajaisia lanttukuutioita.



Uunissa paistettu kokonainen selleri on niin hurmaava, että vegaanin joulupöydässä harkitsisin sitä vakavasti kunkun ja kinkun paikalle.

Appelsiininen punaviiniglögi

tiistai 22. marraskuuta 2016





Näin loppuvuodesta on tullut jo maisteltua monta lasillista glögiä. Hyviä, vähemmän hyviä, asteen verran laihoja. Liian makeita, liian viinaisia eikä mikään valmisglögeistä ole noussut vielä omaksi suosikiksi. Kun viikonloppuna tuli korkattua omaan makuun liian vaniljainen punaviini, oli oiva tilaisuus tehdä itse glögiä. Haussa oli suhtkoht simppeli juoma, sillä kaikkien raaka-aineiden tuli löytyä omista kaapeista. Nappiin meni! Appelsiininen punaviiniglögi osui suoraan oikeaan makuhermoon.

Erilaiset tilanteet vaativat erilaiset glögit ihan samalla tavalla kuin viinitkin. Tämä appelsiininen glögi maistuu mielestäni kuitenkin yhtä lailla pienenä jälkiruokadrinkkinä kuin kolpakollisenakin lämpöä kaivatessa. Eikä juoma kylmänäkään hassumpaa ole.


Appelsiininen punaviiniglögi 6-7 henkilölle

1 appelsiinin kuorisuikaleet
1 plo punaviiniä
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
1 tähtianis
4 kokonaista mausteneilikkaa
0,5-1 dl sokeria

Irrota appelsiinin kuoret kuorimaveitsellä. Säästä muutama suikale koristelua varten.

Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna seos melkein kiehumispisteeseen. Sekoittele, jotta sokeri sulaa viiniin. Alenna lämpöä ja anna glögin maustua 5-10 minuuttia. Maista glögiä ja lisää tarvittaessa sokeria.

Annostele glögi laseihin ja tee appelsiisuikaleisiin viillot, jotta saat ne kiinnitettyä lasin reunaan koristeeksi.


Helsinki-viikonlopun parhaat palat

perjantai 18. marraskuuta 2016






Kun tiedossa on reissu Helsinkiin ja aikataulut osuvat kohdilleen, on mahtavaa päästä pyörimään Helsingin museoissa. Viimeksi vietinkin kokonaisen päivän museoissa kierrellen, mutta nyt piti valita pari houkuttelevinta. Yayoi Kusaman näyttely HAM:ssa on tullut vastaan monen monta kertaa Instagramissa, mutta se ei ole vienyt viehätystä pois, vaan halusin päästä paikan päälle ihastelemaan näitä värikkäitä teoksia. Toki näyttelyssä on monia muitakin teoksia, mutta nämä iloiset täplät ovat niin lumoavia, että suosittelen piipahtamaan museossa. Taiteilijan tausta sen sijaan ei ole kovin iloinen. Jos asuisin samassa kaupungissa, en voisi vastustaa kiusausta uudemmankin kerran. Näyttely on esillä 22.1.2017 saakka. 

Toinen näyttely, jonka halusin nähdä, oli Ateneumin Amedeo Modigliani. Teokset houkuttelivat puhtaasti siksi, että olen joskus aikoinaan ostanut pari Modiglianin taidejulistetta kotini seinälle. Uskollisesti ovat kulkeneet mukana vuosikausia enkä valitettavasti edes muista alkuperää. Tällä kertaa oli aikaa käydä ihailemassa myös toisen kerroksen suomalaisen taiteen tarinaa uusitulla esillepanolla. 




Viikonloppuun mahtui myös illallinen Shelter Helsingissä, mutta varsinainen yllätysvisiitti tuli tehtyä BasBas & Staff Wine Bariin, kun mietittiin mihin mentäisiin lasilliselle. Luojalle kiitos, että paikka muistui mieleeni! Olen yrittänyt monta kertaa saada varattua pöydän BasBasista siinä onnistumatta ja nyt päästiin edes lähelle ravintolan makumaailmaa. Baari oli ääriään myöten täynnä, mutta mahdutimme remmimme tiskille aitiopaikoille. Toinen toistaan upeampia viinejä ja entäs ne pienet suolapalat! Ah, tällaiset hetket saavat harmittelemaan sitä, etten asu Helsingissä. (En kyllä oikeasti sitä edes halua.) Taisimme kaikki rakastua niin ruokaan kuin intohimolla työhönsä suhtautuvaan henkilökuntaankin. Suosittelen!


Ponzu-siikaa. 

Maa-artisokkasalaattia. 

Kulman muikut aiolilla. 



Raflassa ja hotlassa - Shelter Helsinki & Radisson Blu Seaside

keskiviikko 16. marraskuuta 2016


Vietin viime viikonloppuna jo kolmansia pikkujouluja ravintola Shelterissä, kun lähdin Tampere Food Clubin kanssa ekskursiolle Helsinkiin. Marrastauti ei ollut vielä hellittänyt otettaan, mutta niin vain selvisin loistavasti muiden mukana. Pääkohteenamme oli Katajanokan rantaan elokuussa avattu Shelter, joka halusi tarjota illallisen. Otin kutsun iloiten vastaan, sillä olin seurannut mediasta ravintolan syntymistä ja odotin paikan olevan mieluinen. En ollut myöskään koskaan päässyt maistamaan köökissä hyörivän Teemu Laurellin tuotoksia, joten olin mielissäni, että kalenterissa oli tilaa.

Hämyinen ja lämmin fiilis johdattivat meitä iltaan. Teemun lisäksi ravintolan taustalla pyörivät Mia Stjerna, Antti Asujamaa ja Lennart Sukapää ovat onnistuneet luomaan tilaan mukavaa tunnelmaa. Punatiiliseen rakennukseen ja merenrantaan erinomaisesti sopiva sisustus. Alkuillasta asiakaskunta koostui vähän vanhemmista seurueista ja pariskunnista, lapsia unohtamatta. Selittynee helposti kellonajalla, sillä menimme illalliselle ennen kuutta.




Kuohuvaa nautittuamme saimme herkutella myös Shelterin leivällä ruskistetun voin kera. Erinomaista! Siinä samalla fiilistelin astioita, jotka googletin nyt keraamikko Anna Tuovisen tekemiksi. Lasissa kupli bulgarialainen 2015 Blanc de blanc, Eduardo Miroglio - Nova Zagora.

Alkuruoaksi söimme kukkoterriiniä, linnunmaksamoussea, hillottua rusinaa ja pähkinää. Pehmeää ja ripaus rouskuvuutta. Ennen kuin olin edes maistanut ruokaa, iloitsin siitä, että lautasella oli jotain sellaista, mitä en muista ravintoloista ole saanut. Samettinen makuyhdistelmä kuplien kera.


Pääruoaksi saimme Grönlannin sinipallasta, punajuurta, savustettua smetanaa ja katajanmarjalla maustetulla beurre blanc -kastiketta. Kala oli kyllä paistettu hyvin, mutta mietin vain löytyykö kala WWF:n punaiselta (vältettävien) listalta. Sinipallas olisi kaivannut ripauksen suolaa, mutta yhdessä punajuuren kanssa maku tasapainottui sopivasti. Myöhemmin Teemu sanoi, ettei kyseessä ole uhanalainen laji, mutta kalaoppaan mukaan se on sekä harkittavien että vältettävien listalla. Riippuen pyyntipaikasta ja -tavasta. Sinipallas maistui minulle kyllä erittäin hyvin, mutta onneksi kala ei ole menulla tällä hetkellä. Ruokajuomana vuoden 2015 Gruner Veltliner, Ebner-Ebenauer - Poysdorf, Itävallasta. 

Mansen muijien Anna ja Emmi työn touhussa. 


Jälkiruoaksi maistelimme vielä kurpitsansiemenjäätelöä, kurpitsakreemiä ja lakulla maustettua kinuskia. Sesonkiannos komppasi ihan hyvin eikä ollut liian makeaa.

Kokonaisuutena ravintola vastasi kyllä odotuksiin: tunnelma oli samaan aikaan herkkä ja rouhea. Kauniit annokset, muttei sisällöltään piiperrystä fine dining -ravintoloiden tyyliin. Selkeitä ja puhtaita makuja, mutta kuitenkin minulle uusia kokonaisuuksia. Olin odottanut ruoalta asteen verran enemmän, mutta nyt mietin vain, että olisiko lisäsuola muuttanut ruoan astetta paremmaksi. Shelterin kaltaista ravintolaa ja tunnelmaa ei Tampereella ole, mutta en saanut ravintolasta oikein otetta. Jää pukematta sanoiksi se, mikä ravintolassa koukutti, mutta haluaisin istahtaa syömään vielä uudestaankin. Pitkän menun. Juuri tällaisesta rentoudesta pidän.


Illallisen jälkeen siirryimme suoraan yläkertaan Rusty Bariin drinkeille. Loistava valinta, vaikka baari olikin melkein tyhjä kellon lyödessä niin vähän. Tunnelmaa riitti hämyisen sisustuksen ja musiikin myötä. Näistä kännykkäkuvista sitä ei ikävä kyllä huomaa. Juoma oli erinomainen ja drinkin mukaisesti on pakko todeta Lucky to be alive

Savusuolaa-blogin Janica drinkin metsästyksessä. 


Majoituimme Ruoholahdenrannassa Radisson Blu Seasiden tarjoamissa huoneissa. Hotelli on tuttu vuosien takaa, mutta viime yöpymisestä on jo aikaa. Nautimme hotellin aulabaarissa pientä purtavaa ja alkudrinkit ennen illalliselle lähtemistä. Inkiväärinen juoma oli juuri passeli flunssan kourissa kärvistelevälle porukalle. Vielä jos valaistusta saisi tunnelmallisemmaksi, voisin nähdä itseni uudestaankin aulabaarissa istumassa. 




  


Hotelli oli positiivinen yllätys paristakin syystä. Huoneessa oli mahdollisuus keittää kahvit tai kaakaot! Pieni seikka, mutta minulle niin tärkeä. Ja joka puuttuu monesta fiinistäkin hotellista. Toisekseen aamiainen oli erinomainen! Ruokailutila oli mahtavan avara eikä noutopöydissä tarvinnut muihin törmäillä. Mitään varsinaisia erikoisuuksia en tarjoilusta bongannut, mutta esillelaittoon ja palveluun oli selvästi panostettu. 

Kantoja ei kattoon näissä pikkujouluissa heitetty, mutta varsin onnistunut reissu kaiken kaikkiaan. Ruoka maittoi, juttua piisasi ja aamiaisella katsoimme toisiamme varsin väsynein silmin. Kiitos Shelter & Radisson Blu Seaside! Ensi bloggauksessa luvassa myös Helsinki-fiilistelyjä.





Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.