Lumoava Burano

tiistai 17. huhtikuuta 2018






Viehkeä Veneto -sarja jatkuu edelleen, vaikka reissusta on jo kaksi vuotta. Auringon ja värien kaipuu saa palaamaan näihin ihaniin tunnelmiin.

Muranosta suuntasimme Buranoon ja mitä sitä nyt muuta voisi kuin hymyillä. Värit ovat aina vaikuttaneet mielialaani suuresti eikä näitä värikkäitä taloja ihastellessa voinut olla naama nurin päin. Vaikka Burano onkin tunnettu ennen kaikkea pitseistään, nykyisin turistit suuntaavat sinne ensisijaisesti taloja ihastelemaan. Niin minäkin. Toki kauniita ja värikkäitä rakennuksia on meillä Suomessakin, mutta näin hurmaavaan ja tarunhohtoiseen olen törmännyt ainoastaan matkoillani Italiassa. Talot ovat kuulemma saaneet värinsä siksi, että kalastajat löytäisivät helpommin kotiin mereltä palatessaan. Värien lisäksi huomio kiinnittyi erittäin kallellaan olevaan San Martinon kellotorniin, mutta omista kuvista kaltevuus ei kyllä käy ilmi niin hyvin kuin paikan päällä.

Pitsistä innostuneiden kannattaa suunnata museopassin turvin pitsimuseoon, Museo Merlettoon. Vaikka nypläämisen taito on enää vain harvojen käsissä, museossa näki konkreettisesti kuinka mummot nypläsivät paikallista perinnepitsiä. Museo on aika pieni, joten kierroksen jälkeen pääsee nopeasti taas nauttimaan värikylläisyydestä. Myös koko saari on pieni, joten sen kävelee nopeasti ympäriinsä. Matkoihin mantereelta sen sijaan kannattaa varata aikaa, sillä itse matkanteon lisäksi (40 min), aikaa voi kulua vaporettoon jonottamiseen yllättävänkin kauan. Me vietimme yhdistetyllä Muranon ja Buronon visiitillä muistaakseni matkoineen noin 7-8 tuntia. Saariin voi toki tutustua nopeamminkin, mikäli ei käy museoissa ja ravintoloissa. Ja mihinkäs sitä lomalla kiire olisi! Jos nyt kuitenkin sattuisi olemaan aikataulun kanssa hieman ongelmia, suosittelen suuntaamaan juuri tänne Buranoon, mikäli haluat fiilistellä Venetsian laguunialuuen saaristoa.











Lue myös:
Postikortti Padovasta
Orto Botanico di Padova
Ravintolavinkit Padovaan
Viehkeä Veneto - Padova
Päiväretki Vicenzaan
Valloittava Venetsia
Venetsia aikaisin aamulla
Viehkeä Veneto - päiväretki Muranoon

Viehkeä Veneto - päiväretki Muranoon




Harmaa päivä vei ajatukset parin vuoden takaiseen Italian-matkaan. Oli pakko kaivaa aurinkoisia valokuvia esiin ja palata muistoissa lämpimiin huhtikuun päiviin.

Jos on Venetsia valloittava, sitä ovat myös noin puolen tunnin vaporettomatkan päässä sijaitsevat Muranon ja Buranon saaret. Saarirykelmä pitää sisällään monta muutakin paikkaa, mutta aikaisesta lähdöstä huolimatta ehdimme vain kahdelle saarelle. Saarille pääsee kätevästi San Marcon aukion nurkalta, jonne me suuntasimme Palazzo Ducalen kierroksen jälkeen. Päivän voimassa olemassa lippu maksoi tuolloin 20 euroa. Mikäli vietät Venetsiassa useamman päivän ja haluat liikkua vesiteitse, kannattaa ostaa heti suosiolla useamman päivän lippu, joka tulee edullisemmaksi.

Me aloitimme kierroksen Muranon saarelta, joka on kuuluisa lasin valmistuksestaan. Alun perin lasintekijät työskentelivät Venetsiassa, mutta koska lasinpuhallukseen käytettävissä uuneissa piili suuri tulipaloriski, heidät siirrettiin Muranoon. Kävimme ensimmäiseksi saarelle päästyämme tutustumassa Muranon lasin historiaan museossa. Mikäli mielit sinne, jää pois Museo Muranon pysäkillä. Kohde kuuluu Venetsian museopassiin, joka kannattaa ostaa, jos mielit astua museoihin ylipäänsä Venetsiassa ja lähisaarilla. Passi maksaa hieman päälle 30 euroa ja on voimassa kuusi kuukautta. Kaikkia museoita ei siis ole kiire juosta läpi yhden päivän aikana.





Muranossa on paljon pikkukauppoja, mutta meitä kiinnosti enemmän kierrellä pääkaduilta sivumpaan ja nauttia aurinkoisesta päivästä. Päädyimme myös syömään lounaan tornin juurelle ennen siirtymistä Buranon saarelle. Koska ravintolatarjontaa ei ollut niin mielettömiä määriä valittavana, istuimme Trattoria Busa alla torren terassille nauttimaan varsin kelvot lounaspastat. Valinta oli oikea, sillä vaikka Buranon saari on pienempi kuin Murano, sinne oli pakkautunut huomattavasti enemmän turisteja ihastelemaan pitsejä ja ennen kaikkea värikkäitä taloja. Saarilla on toki väljempää kuin Venetsiassa, mutta saarille kannattaa suunnata heti aamusta, jotta välttää pidemmän jonottamisen vaporettolle ja ravintoloihin. Toinen vaihtoehto on ottaa eväät leipomosta mukaan ja lähteä vasta sitten reissun päälle.





* * *

Lue myös:
Postikortti Padovasta
Orto Botanico di Padova
Ravintolavinkit Padovaan
Viehkeä Veneto - Padova
- Päiväretki Vicenzaan
- Valloittava Venetsia
- Venetsia aikaisin aamulla
- Lumoava Burano

Lohikakku

perjantai 13. huhtikuuta 2018



Voileipäkakku on säilyttänyt paikkansa sydämessäni, vaikka valmistan sitä todella harvoin. Edellisen kakun olen pyöräyttänyt vuosia sitten vappupöytään ja se oli todella herkullinen. Täytteeksi laitoin tomaattia, mozzarellaa, pinjansiemeniä ja pestoa, mutta resepti ei tietenkään ole tallessa. En ruvennut etsimään uutta samankaltaista netin syövereistä, sillä halusin tehdä tällä kertaa lohikakun. Mahdollisimman yksinkertaisen, jotta riskit olisi minimoitu. Eipä sillä, pidän mutkattomasta makumailmasta muutenkin enemmän. Muutamasta hyvästä raaka-aineesta saa useimmiten parempaa kuin näännyttävästä ainesosamäärästä.

Reseptin mukaan kakku riittää 10 hengelle, mutta meidän kuuden hengen poppoo tuhosi suolaisen herkun yhdeltä istumalta. Toki täytyy muistaa, että noutopöydässä kakkua riittää useammalle, kun tarjottavaakin on enemmän. Ensimmäinen kakku koristeltiin herneenversoilla ja upealla punasipulilla, joka ei näin ensimmäisestä kerrasta onnistunut aivan täysin. Mutta vallan näyttävähän siitä tuli! Ohjeen nappasin Suklaapossu-blogista, voitte hypätä sinne ja katsoa miten kaunis ilmestys sipuli parhaimmillaan on. Koriste on kohtuullisen helppo tehdä, mutta viiltojen kanssa tulee olla todella tarkkana. Minä en ollut ja leikkasin viillot sipuliin aina molemmin puolin yhtä aikaa. Kannattaa siis malttaa ja tehdä viillot rauhallisesti ajan kanssa. Kaiken kaikkiaan koristeen tekeminen on helppoa, mutta kannattaa testata sen tekeminen etukäteen, mikäli mielit asetella koristeen juhlapöytäsi tarjottavaan.

Voileipäkakun leipominen pitkän tauon jälkeen onnistui varsin hyvin, mutta kuorrutuksen taidan tehdä ensi kerralla maustamattomasta tuorejuustosta. En pidä valmiiksi maustetuista tuorejuustoista juurikaan, mutta kakusta saa huomattavasti kauniimman paksummalla tahnalla kuin majoneesin ja ranskankerman sekoituksella. Tai sitten vain teen todella paksun majoneesin juuri kuorrutusta varten.

Olipa tiedossa sitten juhlia tai ei, kevät ja vapaapäivät ovat hyvä syy leipoa voileipäkakku!


Lohikakku 10 henkilölle

12 viipaletta isoa vaaleaa paahtoleipää

Lohitäyte
400 g lämminsavulohta
100 g raejuustoa
1 1/2 dl majoneesia
1 1/2 dl ranskankermaa
puolikas kurkku
tuoretta tilliä oman maun mukaan
suolaa, mustapippuria
sitruunanmehua ja -kuorta raastettuna

Päälle
100 g (vajaa purkki) ranskankermaa + 1/2 dl ranskankermaa TAI maustamatonta tuorejuustoa
koristeluun herneenversoja, mätiä, kurkkua, sitruunaa, retiisiä jne.

Raasta kurkku hienoksi ja purista mehu pois, säästä mehu kostutukseen. Vaihtoehtoisesti voit laittaa raasteen valumaan lävikköön kulhon päälle.

Hienonna raejuustoa hieman haarukalla (ei välttämätöntä) ja sekoita lohen kanssa tasaiseksi tahnaksi. Lisää kurkkuraaste, ranskankerma, majoneesi, tilli ja sitruunan kuoriraaste. Maista seosta ja lisää tarpeen mukaan suolaa, pippuria, sitruunanmehua tai -kuorta. Täyte saa olla voimakkaasti maustettu, sillä leipä imee makua itseensä.

Leikkaa paahtoleipien reunat ja asettele kerros leipiä tarjoilulautaselle, leipävuokaan tai leivinpaperin päälle. Lisää täytettä ja sen jälkeen taas kerros leipää. Jatka, kunnes täyte on käytetty tai leivät loppuvat.

Kostuta päällimmäinen kerros kurkun tai sitruunanmehulla. Peitä kakku tuorekelmulla ja anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Sekoita majoneesi ja ranskankerma, tarkista vielä maku. Levitä kuorrutus kakun pintaan ja koristele kakku mielesi mukaisesti yrteillä, salaateilla jne.

Punasipulikoriste

1 punasipuli kuorittuna

Leikkaa sipulista kantaa hieman pois, jotta sipuli pysyy pystyssä. Leikkaa myös hattuosasta pieni pala pois.

Leikkaa tämän jälkeen sipuliin keskelle viilto ylhäältä alas, mutta älä leikkaa pohjaan asti. Näin sipuli pysyy kasassa. Tee vastaava viilto vastakkaiselle puolelle, näin sipuli on leikattu neljään osaan.

Tee sen jälkeen jokaiseen lohkoon 3-4 viiltoa. Käytännössä voit tehdä niin monta viiltoa kuin haluat, kunhan vain pidät huolen, että sipuli pysyy koossa.

Paista sipulia tämän jälkeen uunissa 150 asteessa 15 minuuttia. HUOM! Jos haluat myös syödä sipulin, pirskottele sen päälle öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Ota sipuli pois uunista ja avaa sen jälkeen kukkaa hieman käsin ja anna sen jäähtyä. Terälähdet avautuvat lisää jäähtyessään.

Mikäli käytät sipulia koristeena vasta myöhemmin, säilytä se vedessä jääkaapissa (ei maustettua versiota). Näin se pysyy raikkaana eikä nahistu. Muista valuttaa sipulista vesi erittäin hyvin pois ennen kuin asettelet sen kakun päälle.

Uunibataatti maustetuilla kikherneillä

tiistai 10. huhtikuuta 2018



Joskus sitä onnistuu Instagramia selaillessa törmäämään hyvännäköiseen ruokakuvaan ja parempana päivänä muistaa vieläpä napata kuvan kansioon muistiin. Näin kävi tälle bataattiruoalle, jonka selasin viime viikolla puhelimestani esiin. Makea bataatti ja mausteiset kikherneet täyttivät juuri kaipaamani kasvisruoan tarpeen ja voi mikä löytö käsiin löytyikään! Nappasin reseptin vegaanin bloggajan, A Brit in Helsinki -blogin, arkistoista nyt tänne omaankin reseptiarkistoon uudelleen kokkailtavaksi. Blogi kannattaa ottaa seurantaan, mikäli kaipaat vinkkejä kasvisruokailuun.

Ohjeen ainekset löytyvät vaivatta kaupasta kuin kaupasta, sillä bataattia tuntuu olevan aina saatavilla. Satokausikalenteriin kurkistaessa huomasinkin, että bataattia on myynnissä läpi vuoden, sillä sitä viljellään niin Etelä-Afrikassa, Pohjois-Amerikassa kuin Välimeren maissa. Tätä reseptiä lukiessa tuli mieleen myös yksi väärinkäytetty mauste. Ainesosalistalta löytyy cumin, joka on suomennettuna jeera eli juustokumina. Suomalaisissa leivissä käytetty kumina sen sijaan on caraway.

Tein bataatin kylkeen vielä pienen satsin marinoitua punakaalia tuomaan ruokaan lisää crunchia (purutuntumaa, kauhea sana!) ja raikkautta. Ensimmäisenä päivänä ripottelin päälle tuoretta korianteria, seuraavan päivän lounaalla minttua. Molemmat yrtit sopivat varsin hyvin makumaailmaan.


Uunibataatti ja meksikolaisittain maustetut kikherneet 2 henkilölle
resepti A Brit in Helsinki -blogista

2 pientä tai 1 iso bataatti (250 g per henkilö)
2-3 prk (400 g) kypsiä kikherneitä
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
1/2 tl kanelia
1/2 tl cayennepippuria
2 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl kuivattua oreganoa
1/2 tl jauhettua maustepippuria
4 pientä salottisipulia viipaloituna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna

tarjoiluun kookoskermaa tai creme fraichea, tuoretta korianteria ja limeä

Pese bataatit ja pistele pintaan haarukalla reikiä. Paista bataatteja leivinpaperilla päällystetyllä pellillä noin tunnin ajan 200 asteessa.

Valuta ja huuhtele kikherneet lävikössä. Sekoita kuivat aineet ja loraus oliiviöljyä joukkoon. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Paahda kikherneitä yhdessä bataattien kanssa uunissa viimeisen 20 minuutin ajan.

Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipuleita ja chiliä, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Kun kikherneet ovat paahtuneet, lisää ne pannulle ja sekoita sipuleiden joukkoon.

Mausta kookoskerma tai creme fraiche limen kuorella ja mehulla.

Leikkaa bataatit halki ja nosta lautaselle. Lusikoi päälle kikherneet ja viimeistele annos kookoskermalla ja tuoreella korianterilla.


Marinoitu punakaalisalaatti

pieni pala (200 g) punakaalia ohueksi suikaloituna
1-2 rkl puna- tai valkoviinietikkaa
suolaa, mustapippuria
1-2 rkl oliiviöljyä
1-2 tl hunajaa

Sekoita mausteet sekaisin ja lisää suikaloitu punakaali joukkoon. Pyörittele mausteet tasaisesti joukkoon ja anna kaalin tekeytyä jääkaapissa.



Raflassa - hyönteisillallinen Wildissä

torstai 5. huhtikuuta 2018



Olen kerran jättänyt väliin tutustumisen hyönteisruokaan, sillä ajattelin sen olevan kuvottava kokemus. Mies sen sijaan lähti maistelumatkalle ja kertoi ötököiden olleen ihan jees näin jälkikäteen muistellen. Myöhemmin saimme postitse kotiin paahdettuja sirkkoja ja kun pienen empisen jälkeen heitin sellaisen suuhuni, totesin niiden maistuvan kuiville leivänmuruille. Kun nyt saimme kutsun hyönteisillalliselle, en jättänyt sitä väliin. Kaipaan säännöllisesti vaihtelua rutiinien keskellä ja otan riskejä suuremmissakin asioissa, joten en keksinyt yhtään syytä olla osallistumatta Wildin teemaillalliselle. Tapanani on myös aina maistaa uusia makuja ja ruokia puhtaasti uteliaisuudesta.

Wild on noussut esiin Instagram-feedissäni ja olen lukenut niin kahvilan kuin illallistenkin osalta melkoista suitsutusta. Moni on poikennut sisään nauttimaan Liperin piirakasta, kuusipullaa ja täytettyä croissantia, jotka ovat jotain totutusta poikkeavaa. Uusien makujen ja elämyksellisyytensä ansiosta minäkin jatkan konseptin kehumista ja suosittelen erittäin lämpimästi poikkeamaan niin kahvilaan, lounaalle kuin illallisellekin. Jouni Toivanen luotsaa kuukausittain vaihtuvia teemaillallisia varsin oivasti ja apuna häärää Ossi Paloneva, joka itse asiassa kasvattaa ötököitä kotonaan. Tässä illallisessa oli kyse vain yhdestä illasta enkä tullut kysyneeksi nostetaanko hyönteisiä jatkossa enemmänkin esille. Ruoalle oman säväyksensä antaa pelkästään miljöö, sillä Wild sijaitsee TRE Storen tiloissa ja illalliset järjestetään  keskellä designkauppaa.


Jouni Toivanen ja Ossi Paloneva

Aloitimme illallisen jauhomadoista, rukiista ja siemenistä tehdyllä näkkileivällä, jonka päällä on avokadopyrettä. Tämä annos oli minulle etukäteen vaikein käsiteltävä, sillä madot ovat minulle lähtökohtaisesti erittäin iljettäviä. Pehmeitä, luikertelevia mullassa myllertäviä ällöttävyyksiä. Puutarhassa toki erittäin tarpeellisia ja toivottavia, mutta omalla lautasella ei niinkään. Mutta arvannet jo, rapea jauhomatoannos oli yksi illan parhaita komboja! Pähkinäinen maku oli yllättävän voimakas, mutta samaan aikaan erittäin mieluisa.  

Avokadoa ja jauhomatoja
Toinen ruoka sai arvailut heräämään pöydässä ja "Sirkka "ceviche" -nimen perusteella en osannut aivan tällaista annosta eteeni hahmottaa. Suosikkini kampasimpukka ei päässyt annoksessa loistamaan, vaan veriappelsiininen liemi vei kaiken huomioni. Tässä vaiheessa kävi jo hyvin selvästi ilmi se, että ötökät toimivat ruoissa ennen kaikkea mausteina ja rakenteen antajina. Lisää proteiineja niistä ei tämän illan aikana haeta. Rouskuva sirkka tuo vastapainoa pehmeälle kampasimpukalle ja lohelle yhdessä popcornin kanssa. Harmittavasti vain sirkkoja oli ruoassa turhan paljon. Kuvasta se ei ehkä niinkään käy ilmi, mutta sirkkoja riitti jokaiseen suupalalliseen. Olisin toki voinut jättää osan syömättä, mutta innosta uhkuen vedin kaikki parempiin suihin. Ceviche ylsi kuitenkin illan TOP3:een.

Sirkka "ceviche"
Häpeäkseni täytyy nyt myöntää, etten maistanut leipää ja kuhnurivoita laisinkaan. Alussa pidättelin itseäni sen vuoksi, että annokset olivat aika suuria. Kun illallinen eteni, huomasin annoskoon pidättäytyvän erittäin runsaina loppuun saakka enkä halunnut syödä itseäni liian täyteen. 

Kuhnurivoita ja leipää

Illan kolmas annos sisälsi karitsaa kahdella tapaa (entrecote ja tartar) ja muurahaisia. Vieruskaverini bongasi jättiläismäisen muurahaisen lautaseltani ennen minua ja reaktiot olivat sen mukaiset. Iloisen kauhistuneet. Maistoin muurahaisesta ensin vain pienen palan eikä maku ollut yhtään hassumpi. Sitrusmainen, mutta se ei kuitenkaan tehnyt annoksesta mitenkään kirpeää. Muurahaista oli käytetty myös majoneesiin, mutta ellei sitä olisi mainittu erikseen, en olisi huomannut lainkaan.

Karitsaa ja muurahaisia

Puuro kesken fiinin illallisen tuntui oudolta, mutta kauhallinen muutti mieleni. Kuhnuritoukkien puurolle antama maku oli hienostunut ja sopivan makea herättämään huomioni. Toffeemainen maku oli kuitenkin sen verran vieras, etten tässäkään tapauksessa olisi osannut kertoa, mitä lautaselta löytyy.

Kuhnuripuuroa

Seuraavaksi oli vuorossa kuhaa ja kotisirkkoja. Yleensä kalat ovat illallismenun parhaita paloja, mutta tässä kohti ötökkökiintiöni alkoi olla täynnä. Lähinnä sen vuoksi, että sirkkojen jalat hampaiden välissä eivät ole niitä parhaita tuntemuksia. Sirkkoja oli käytetty myös kastikkeeseen. Kuhassa oli hyvä kypsyys, mutta kokonaisuus huusi lisää happoa ja siksi kokki suihkuttelikin annoksiin vielä erikseen vinegrettiä. Itse olisin kaivannut lautaselle pikemminkin lisää aronioiden raikkautta, sillä annos oli niin kooltaan kuin maultaan erittäin tuhti.

Kuhaa ja kotisirkkoja

Väliraikastukseksi saimme omenagranitea ja muurahaisia. Nämä pienet thaimaalaiset muurahaiset yllättivät tunkkaisella maullaan täysin. Ei siis ihme, että ensimmäiset analyysit sijoittuivat navettaan. Maku oli todella lantamainen, mutta graniten kanssa yhdessä syötynä varsin hyvä. Miinusta taas siitä, että muurahaisten jalat olivat erittäin pistäviä ja jäivät ikävästi hampaisiin.

"Anty apple"

Ennen kuin ankka-annokset kannettiin pöytään, saimme ihastella ja kauhistella paksuja mopanetoukkia. Niitä oli tarkoitus syödä ankan kera, mutta itsellä jäi toukat maistiaisen jälkeen syömättä, sillä maku oli hirveä. Oma reaktioni ei hävettänyt yhtään, sillä samaa sanoi Toivanen itsekin. Näin ollen nämä Ossin mukaan "funkynmakuiset" toukat jäivät snackien osaan. Osa toukista oli rapeita ja osa sitkeitä, mutta vierustoverit söivät niitä kyllä yllin kyllin. Itse ihastuin ensisijaisesti lautasella pikkelöidyn kallioimarteen makuun.

Ankkaa ja mopanetoukkia (ei näy kuvassa)


Jälkiruoaksi söimme erittäin reilut suklaakakkupalat kyytönmaidosta tehdyn jäätelön kera. Jo aiemmin pöydässä oli päästy kuhnureitten makuun ja nyt se antoi makua kastikkeeseen. Suurin osa ruokailijoista piti kovasti tästä jälkiruoasta, mutta kun itse satun olemaan yksi niistä harvoista, jotka eivät välitä suklaasta, en jaksanut kakkua kovinkaan monta lusikallista maistaa. Mutta toki toki, oli erittäin hyvää!

Kuhnurin suklaakakku

Hyönteisillallinen todella jätti jäljen ja tulen muistamaan illan pitkään. Illallisen yllättäjiä olivat paahdetut jauhomadot, joista en olisi uskonut pitäväni näin paljon. Myös kuhnureitten toffeemainen maku oli hurmaava. Sirkat ja muurahaiset sen sijaan eivät ole kokonaisina kovinkaan miellyttäviä syödä. Tosin jauhettuna ne menettävät ruoissa wow-elämyksen. En osaa ennustaa, miten hyönteiset ottavat osansa tulevaisuudessa raaka-aineina, mutta sen voin jo nyt sanoa, että kysymys on loppupeleissä tottumuksesta. Jos aikoinaan 1990-luvulla oliivi tai äyriäiset sai ilmoille irvistykset, miksei siis yhtä lailla nyt madot ja sirkat. Tällä hetkellä on vaikea uskoa, että ostaisin kotiin matoja käyttääkseni niitä ruoanlaitossa. Helpompi mennä totutussa mallissa ja käyttää pähkinöitä pähkinöinä. Mutta mielenkiintoista on seurata, ovatko hyönteiset Suomessa vain hetkellinen trendi vai ryöstävätkö jonain päivänä jauhelihan ykkössijan.

Ravintola Wild
Mikonkatu 6, Helsinki
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.