Perinteinen omena-piimäpiirakka

keskiviikko 28. syyskuuta 2016


Kun viime talvena sain Cozy Publishingilta uuden Ruokakirjan, olin rehellisesti sanottuna pettynyt. Tiesin kirjan kaiken hehkutuksen perusteella olevan kaunis. Tiesin kansien välistä myös löytyvän perinteisiä suomalaisia ruokia. Ruokia, joita itse olen syönyt lapsuudessani. Mutta olen syönyt niitä niin paljon, etten kovinkaan usein haikaile niiden perään. Ja toisekseen, monet niistä ruoista ovat sellaisia, joihin en reseptiä kaipaa. Osaan ainesosat ulkoa ja muistan mitä astioita ja kulhoja äiti ja isä käyttivät tehdessään omia bravuureitaan. Ruokakirjaa selaillessa ei tullut sellaista fiilistä, että teenpäs täältä sitä ja tätä. Kerran miehen ollessa matkoilla päätin kuitenkin tehdä jauhelihakastikkeen kirjan ohjeella ja siitä ei tullut hyvää. Nostin kirjan hyllyyn. 

Kun nyt syksyllä kannoin puutarhalta omenia kotiin, teki pitkästä aikaa mieli omenapiirakkaa. Sitä perinteistä pellille tehtyä, jossa on vain pakolliset aineet eikä se ole liian makea. Leivontaohjeiden ainesten suhteet eivät ole taltioituneet muistiini, koska leivon niin harvoin. Perinteisen piirakkareseptin etsiminen netistä ei kuitenkaan houkutellut. Onneksi muistin Ruokakirjan, josta löysin kaipaamani ohjeen. Omena-piimäpiirakan, jossa piimän sijaan voi käyttää maustamatonta jogurttia. Samalla se iski tajuntaan. Nyt ymmärsin, että suomalaisten klassikkoreseptien tulee löytyä nimenomaan keittokirjan sivuilta. Reseptien tulee olla yksinkertaisia, jolloin ne ovat helposti muokattavissa omiin mielitekoihin. Ja jos sitä lapsuuden jauhelihakastiketta on tottunut tekemään omalla tyylillä, sillä on sallittua jatkaa. Mutta tärkeää on, että klassikot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Vielä tärkeämpää se, että niitä klassikoita tehdään yhdessä ja luodaan uusia kotiruokaherkkuja. Kaisa Nieminen ja Riikka Kantinkoski ovat tehneet upean työn kootessaan omat muistonsa kirjojen sivuille ja tallentaessaan oman sukupolvensa herkkuruoat seuraavien sukupolvien nautittavaksi. 

Ruokakirja on nappivalinta kaikille, jotka eivät syö lapsuutensa klassikoita muualla kuin työpaikan ruokaloissa. Kaikille, jotka eivät osaa kokata ja kaipaavat kotipatojen ääreen.



Omena-piimäpiirakka (pellillinen)

Taikina:
120 g voita sulatettuna
2,5 dl sokeria
4,5 dl piimää tai maustamatonta jogurttia
7,5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria

Päälle:
8-10 omenaa viipaloituna
1-2 tl kanelia
2 rkl sokeria

Koristeluun:
tomusokeria

Sekoita kaikki taikinan ainesosat kulhossa. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Pese omenat ja poista omenaporalla kodat. Leikkaa omenat kuorineen viipaleiksi. Lado viipaleet vieri viereen taikinan päälle. Ripottele päälle kanelia ja sokeria. Paista 200 asteessa 30 minuuttia. Kokeile piirakan kypsyyttä tarvittaessa tikulla. Mikäli tikkuun ei jää taikinaa, piirakka on valmis.

Anna piirakan jäähtyä ja koristele halutessasi tomusokerilla. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Kesäkurpitsamunakas uunissa

tiistai 27. syyskuuta 2016



Suurena kananmunien rakastajana hämmästyin, kun huomasin, etten ollutkaan jakanut teille yhtä suosikkilounastani. Tai illallistani. Kyseessä on uunissa kypsennetty munakas, joka on niin kuohkea ja herkullinen, ettei mitään rajaa! Bongasin reseptin viime vuonna Truly Kiran Max 30 min -kirjasta, jossa munakas on tehty punajuuresta. Punajuuri-fetaversio on taivaallinen! Makua voi kuitenkin viedä mihin suuntaan tahansa ja viimeksi paistoin munakkaan kesäkurpitsalla, yrteillä ja tomaateilla. Mikäli munakasta jää yli, loput palat voi sujauttaa vaikka aamiaisleivän väliin. Loistava arki-illan pelastaja, johon voi upottaa mukavasti jääkaapin tähteitäkin.

Kesäkurpitsamunakas uunissa 2 henkilölle lounaaksi tai illalliseksi

200 g kesäkurpitsaa raastettuna (punajuurta, porkkanaa, mustakaalia jne.)
1 pieni punasipuli hienonnettuna
1 rkl oliiviöljyä
6 kananmunaa
100 g fetaa tai muuta juustoa murusteltuna
1 dl tuoreita yrttejä hienonnettuna
4 rkl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
suolaa, mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Kuumenna uuninkestävällä paistinpannulla öljyä ja paista kesäkurpitsaa ja sipuleita, kunnes ne ovat pehmeitä. Sekoita välillä. Mikäli teet munakkaan punajuuresta, paistoaika on hieman pidempi.

Riko kananmunat sillä välin kulhoon. Lisää feta, yrtit ja jogurttien munien joukkoon ja sekoita.

Kaada munaseos kesäkurpitsaraasteen päälle ja nosta paistinpannu uuniin 10-15 minuutiksi tai kunnes munakas on hyytynyt. Valmista sillä väliin munakkaan kylkeen mieluinen salaatti.


Miso-munakoisokeitto

keskiviikko 21. syyskuuta 2016


Glorian Ruoka&Viini -lehden edellinen numero oli täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia kasvisruokareseptejä ja niistä iloisina olemme jo muutamat ruoat kokkailleet arkikiireiden keskellä. Toistaiseksi paras löytö on ollut tämä helppo ja lempeä munakoisokeitto keitetyillä kananmunilla. Lempeydessään voittaa pinaattikeiton mennen tullen ja tuo mukavasti japanilaishenkeä ruokapöytään. Lehden toimituksen mukaan lohturuokaa ja näin todella on. Voisin lusikoida tätä useampanakin iltana sen sijaan, että tuskailen sen kanssa, mitä tänään taas syötäisiin. Suosittelen!

Miso-munakoisokeitto 4 annosta

2 (500 g) munakoisoa
2 rkl öljyä
8 dl vettä
4 annospussia / 4 rkl misokeittoaineksia
1-2 rkl sitruunamehua

Lisäksi
4 kananmunaa
4 retiisiä
1 dl ituja

Kuori munakoisot ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Paista munakoisoja öljyssä miedolla lämmöllä 10 minuutin ajan. 

Keitä kananmunat koviksi (7-8 min) ja jäähdytä kylmässä vedessä. Pese ja viipaloi retiisit. Huuhdo idut. 

Kiehauta vesi kattilassa ja sekoita misokeittoainekset veteen. (Huom! Misojen mauissa ja koostumuksissa on suuria eroja, joten määrä voi vaihdella suurestikin.) Lisää munakoisot ja kiehauta. Anna hautua kannen alla muutama minuutti ja soseuta keitto. Mausta sitruunanmehulla ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. 

Tarjoa keitto kananmunien, retiisien ja itujen kanssa. 



Dijon-sinapissa ja kermassa kypsennettyä kanaa

torstai 8. syyskuuta 2016


Kun olimme viikonloppuna keränneet mökiltä hyvät satsit papuja, härkäpapuja, mangoldia ja yrttejä, tiesin haluavani ranskalaista ruokaa. Yksinkertaista ja maistuvaa sesongin parhaista raaka-aineista. Pitkästä aikaa teki myös mieli kanaa, joten pyysin miestä tuomaan sitä kotiin tullessaan. Alkuperäisessä ohjeessa ruokaan oli käytetty kania, mutta päätin vaihtaa sen lennossa kanaan ja herkutella ranskalaisfiiliksissä maanantain kunniaksi. Ruoka sopisi ehkä pikemminkin sunnuntaipöytään, mutta meillä maanantait vaativat ekstrahoivaa. Ja ei ole olotilaa, mitä Dijon-sinappi ei parantaisi! Suosittelen käyttämään tähän nimenomaan Dijonia, sillä suomalaiset sinapit ovat aivan liian makeita tuomaan ruokaan haluttua makuvivahdetta. Ja kun ruoka syöty, ota luut talteen, sillä niistä saat keitettyä oivan kanaliemen ranskalaiseen kesäkurpitsagratiiniin. Seuraava resepti on jo tulilla!

Dijon-sinapissa ja kermassa kypsennettyä kanaa 4 henkilölle
resepti mukaeltu Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan -kirjasta

4 maalaiskanan koipea tai luullista rintapalaa
3 rkl pehmeää voita
suolaa, mustapippuria
2 rosmariinin oksaa
3 rkl dijonsinappia
2 dl kuivaa valkoviiniä
4-8 valkosipulinkynttä
(2 dl kuohukermaa)
1 prk crème fraichea

Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Hiero voi kanankoipien pintaan ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Sivele pintaan vielä sinappia ja nosta kananpalat uunivuokaan. Lisää viini ja valkosipulinkynnet joukkoon kuorineen. Paista koipia uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.


Sekoita kerma ja crème fraiche keskenään ja sivele koipien pintaan. Vuole pintaan vielä muutamat voinokareet. Kypsennä kanoja vielä 25 minuuttia.


Tarkista kanankoipien kypsyys pistämällä paksuimpaan kohtaan veitsen kärjellä. Mikäli kanasta tuleva neste on kirkasta, kana on kypsää. Mikäli haluat kanankoipien pintaan lisää väriä, laita koivet vielä hetkeksi uuniin grillivastuksen alle.

Tarjoa riisin ja hyvän salaatin kera. Me söimme lisukkeena paistinpannulla paistettua mangoldia ja härkäpapuja sekä sikuri-rucolasalaattia Dijon-sinappikastikkeella.

P.S. Mikäli kastiketta jää yli, säästä sekin ranskalaiseen kesäkurpitsagratiiniin.



Raparperi-tilli-kehäkukkasuola

keskiviikko 7. syyskuuta 2016


Suola on ehdottomasti keittiön tärkein mauste ja olen siihen sanalla sanoen hulluna! Enimmäkseen käytän suolaa tietysti puhtaasti ruoanlaittoon, mutta olipa sitten kyseessä sormisuola tai kukilla maustettu suola, saatan napsia sitä ihan sellaisenaan. 

Lipstikkasuola on mahtava lihaliemen korvaaja ja yrteillä tai kukilla maustetuilla suoloilla saa näkyvyyttä ja ekstramakua esimerkiksi pikkusuolaisiin. Ei siis ihme, että innostuin, kun luin Kodin kuvalehdestä raparperi-tilli-kehäkukkasuolasta. Kehäkukkaa minulla ei ollut tarpeeksi enää kasvimaalla, mutta se ei mielestäni lopputulokseen vaikuttanut kovinkaan. Suolan kuningatar on nimittäin raparperi, joka oli jo sellaisenaankin suolan kanssa yhdessä mielettömän raikas yhdistelmä. Kun joukkoon lisättiin vielä tilliä ja kehäkukkaa - huh huh, mitkä tuoksut asunnossamme leijuivatkaan! Valmistin samalla kertaa useamman version suolasta: karkeamman, hienomman ja yhden version pelkästään raparperilla ja tillillä maustettuna. Herkkua!

Raparperi-tilli-kehäkukkasuola 4 dl 

2 raparperin vartta paloiteltuna (3 dl) 
1 dl tilliä 
2 dl kehäkukan terälehtiä
3 dl karkeaa merisuolaa

Kuumenna uuni 100 asteeseen. 
Laita raparperin palat tehosekoittimeen ja surauta ne pieniksi paloiksi. Lisää suola joukkoon ja hienonna lisää. Varo kuitenkin tekemästä sosetta. 
Levitä raparperiseos uunipellille ja anna kuivaa tunnin ajan. 
Sekoita tillit ja kehäkukat joukkoon ja anna suolan kuivaa vielä 3-4 tuntia. Sekoita puolen tunnin välein. 

Mikäli haluat suolasta hienompaa, voit hienontaa sitä vielä uudemman kerran tehosekoittimessa. Säilytä valmis suola tiiviissä lasitölkissä ja käytä sitä mausteena. 



Lipstikkasuola
Suolaa ruohosipulin kukista

Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.